Blogi on kummallinen yhdistelmä päiväkirjaa ja julkista tekstiä. Julkinen teksti on aina tarkoitettu toisille, yleensä siinä on myös viihteellinen tarkoitus (eli sen pitää kiinnostaa lukijaa). Päiväkirja taas on tarkoitettu itselle ja sillä ei ole viihteellistä tarkoitusta kuin korkeintaan siinä mielessä että 14-vuotiaana "älykkönä" kirjoitetut angstiset jutut tuppaavat hieman naurattamaan. Voi sitä maailmantuskaa! Yleensä päiväkirjamerkinnät tuppaavat olemaan kuitenkin tylsiä, varsinkin jos lukee jonkun toisen päiväkirjaa (juu, sitäkin on tullut tehtyä, joskus luvalla ja joskus luvatta, paha minä!)
Mutta joka tapauksessa, jos ei ole mitään sanottavaa, niin miksi kirjoittaa siitä blogiin? Miksei vain omaa päiväkirjaa, pohtii hän, jonka alkuhuuma blogin pitämiseen on kadonnut ja ajoittain tämä tuntuu jo ikävältä velvollisuudelta. Minä en ole koskaan pitänyt ikävistä velvollisuuksista, joulupukkeilunkin lopetin, kun se alkoi tuntua työltä. Tätä blogia en ole nyt lopettamassa, älkää säikähtäkö uskolliset lukijani (joita taitaa olla peräti kaksi, pieni itkuvinku tähän väliin), mutta jutut saattavat olla päiväkirjamaisen tylsiä.
Mitä Jussi siis teki tänään? Heräsi, kävi suihkussa, söi aamupalaksi eilisestä tähteeksi jäänyttä spagettikastiketta riisin kanssa. Keitti kahvia ja alkoi tehdä gradua. Tänään oli vuorossa lisäkirjallisuuden kerääminen ja merkitseminen graduun. Käsiteltävänä teoksena Peter Steinfelsin kirja "A People Adrift". Sitten käytiin lounaalla hampurilaisravintolassa, koska paasto on päättynyt.
Hampurilainen oli suunnaton pettymys, salaatti oli nahistunutta eikä se maistunut hyvälle. Harmillista. Sitten kotiin ja taas tehtiin gradua. Huomattiin, että uusi kone oikutteli ja tekstiä oli kadonnut. Hakattiin pöytää ja huudettiin yhtä kirosanaa. Koottiin itsensä ja jatkettiin taas. Jossain välissä tehtiin päivällistä. Vähän katsottiin televisiota ja taas kirjoitettiin. Huomattiin että merkintä graduseminaarin suorittamisesta oli tullut ja oltiin iloisia hyvästä arvosanasta. Saatiin Steinfels valmiiksi ja otettiin esiin Gibsonin kirja (ei Melin vaan Davidin). Pitää tarkistaa pari juttua. Saatiin se valmiiksi ja pistettiin gradu taas telakalle.
Nyt juodaan kahvia, kuunnellaan Manowaria ja mennään kohta nukkumaan.
2 kommenttia:
Toisten arkeen kurkistelu ja tirkistely on terapeuttista :-) Teikäläisen tämänkertaisesta tulee mieleen Viisikko-kirjat.
Vähän väliä syödään :-)
Valtteri tuolla viisastelee, että siinä koneen ruudulla on muuten semmoinen levykkeen näköinen kuvake, jota klikkaamalla tekstin saa talteen. Höh, mokomaa.
Niin, ja on meitä lukijoita kuule paljon enemmän kuin kaksi. Usko pois, mä tiedän;-)
Joo, minä kyllä arvasin sen, että tuosta tallentamisjutusta saattaa tulla tietokonenörteiltä palautetta :-)
Lähetä kommentti