Rakas päiväkirja, Osa II

Rakas päiväkirja.

Minä vihaan graduani. Erityisesti vihaan sen alalukua 2.4, mutta en ole erityisen innostunut muistakaan luvuista.

Viime viikolla minulla ja gradulla meni hyvin. Teimme yhdessä töitä ja meillä oli hauskaa, vaikka työ oli myös raskasta. Sain kirjoitettua alaluvut 2.2 ja 2.3 ja täydennettyä alaluvut 4.2 ja 4.3. Elämä hymyili, vaikka tietokone yrittikin heittää kapuloita rattaisiin. Mutta nyt emme tule enää toimeen.

Mikä meni vikaan? Vaadinko gradultani liian paljon? Painostinko liikaa, enkö ymmärtänyt gradun tarvetta välillä olla rauhassa?

Miten voi yhden alaluvun kirjoittaminen olla näin vaikeaa? Miksi minua ei kiinnosta tippaakaan tehdä yhtä alalukua valmiiksi? Sittenhän se olisi tehty. Tämä alaluku tosin on sikäli hankala, että olen kirjoittanut sen rakenteen vuoden 2006 syksyllä, siis silloin kun minulla ei oikeasti ollut vielä aavistustakaan, että mitä olen tässä gradussa tekemässä. Nyt minulla on, mutta se tarkoittaa että vanhoja tekstejä pitää korjata rajusti. Pelkäsin etukäteen kovasti juuri lukua 2, koska siellä odottivat ne kaikkein hankalimmat ja suuritöisimmät tekstit, mutta luulin jo päässeeni pälkähästä. Kunnes tuli 2.4.

Ei johdantolukukaan kovin hyvin mene. 1.1 on kirjoitettu, mutta en ole jaksanut etsiä siihen alaviitteitä. En edes tiedä voiko siinä olla alaviitteitä. 1.2 ja 1.3 pitää kirjoittaa uusiksi, 1.2 lähinnä lisätä, mutta 1.3 pitää kirjoittaa kokonaan uusiksi. Sitten vielä tutkimustulokset pitää kirjoittaa. Sitten kaikki on kai valmista. Palautuspäivä on pian, aivan liian pian, mutta odotan jo innolla että pääsen tuosta paskasta eroon ja saan nämä kirjat (joita pitäisi hakea lisää, mutta en jaksa lähteä kirjastoon) hemmettiin pöytäni reunalta.

Kerroinko jo, että vihaan graduani?