Katselin eilen televisiosta tulleen Mel Gibsonin kohuelokuvan "Passion of the Christ". Elokuvasta tuli aikanaan kohuelokuva useista syistä: sen ohjasi uskovainen, siinä puhutaan arameaa ja latinaa, elokuvaa epäiltiin antisemitismista ja se on kovin väkivaltainen.
Tätä elokuvan väkivaltaista puolta päivitellään yhä. Enkä minä sitä kiistä, elokuva on todella väkivaltainen. Väkivalta tuodaan lähelle, se kuvataan armotta. Elokuva on inhorealistinen tavassaan kuvata väkivaltaa ja välillä väkivalta menee yli ja muuttuu lähes mässäilyksi (erityisesti ruoskimiskohtaus). Splatteriksikin sitä on kutsuttu, mutta "Passiossa" väkivalta kuvataan ei-viihdyttävänä, minkä takia se luultavasti herättääkin inhoa. Se on juuri sellaista kuin väkivalta on: verta, hikeä, lihaa ja kyyneleitä.
Toinen aika mielenkiintoinenkin puoli elokuvan arvostelussa taas kuvaa melko hyvin sitä, miten ihmisten tietämys kristinuskosta on ohentunut. Moni on arvostellut elokuvan näkökulmaa kuvata vain kärsimystä ja jättää Jeesuksen opetukset ja muu elämä todella vähälle huomiolle. Elokuva alkaa Getsemanen puutarhasta ja Jeesuksen opetuksiin viitavaan vain lyhyesti muutamassa takautumassa. Miksi vain kärsimystä, miksei enemmän opetusta ja sanomaa, moni on kysellyt.
Katolilainen Gibson kuitenkin hallitsee sen teologian, jota hän edustaa. Klassinen kristillinen teologia korostaa Jeesuksen ristinkuoleman ja kärsimyksen merkitystä. Se nimenomaan on se sanoma. Toki Jeesuksen opetuksetkin ovat äärimmäisen tärkeä osa teologiaa, mutta syntien sovitus ja ihmiskunnan lunastus tapahtui nimenomaan ristillä. Gibson haluaa kertoa nimenomaan tämän tarinan. Nykyajan ihminen taas ei enää ymmärrä ristin merkitystä edes kristinuskon kontekstissa.
Poliittisesti korrekti nykymaailma on karsinut "teologiastaan" kaikkia ikävät ja "taikauskoiset" piirteet. Jeesuksesta on tullut vain keskinäistä rauhaa ja rakkautta julistava "alkuhippi", opettaja, jonka elämä loppui ikävästi ristillä. Tämän tarinan moni haluaisi nähdä. Jeesus toki julisti rakkauden sanomaa, mutta hänen opetuksessaan oli myös ankara ja vaativa puolensa. Ne taas eivät sovi nykyajan "kaikkien kukkien on annettava kukkia"-mentaliteettiin. Tähän ajatusmaailmaan verinen "Passio" istuu perin huonosti. Ja sen vuoksi elokuvan uskonnollinen sanoma menee kokonaan ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti