Toinen syy siihen, miksi minusta ei tullut ammattiautoilijaa:
Olin juuri saanut ajokortin. Olin ajellut jonkin aikaa väliaikaisella ajokortilla, joka oli siis paperinen, mutta tänään olisi se päivä, jolloin saisin hakea oikean muovisen ajokorttini katsastusasemalta. Lainasin äidin autoa, lintsasin lukiosta ja lähdin vihellellen matkaan.
Olin ajellut jo hyvän matkaa moottoritietä, kun aloin kiinnittämään huomiota kummalliseen nakuttavaan ääneen. Kun vakuutuin siitä, että todella kuulin outoja ääniä, aloin etsimään sen alkuperää. Nakutus ei tullut radiosta eikä tuulettimista ja ääni itse asiassa koveni hetkeltä. Siinä ajaessani ja syyllistä etsiessäni katseeni osui auton moottorilämpötilaa näyttävään mittariin, joka oli painunut niin tiukasti punaisen puolelle kuin vieteri vain salli. Nakutus tuli siis moottorista. Aloin ohjaamaan autoa liittymään ja siinä vaiheessa moottori päästi pahan rääkäisyn ja auton vauhti alkoi pudota matalan, pahaenteisen jyrinän saattelemana.
Sain auton kuitenkin ohjattua liittymään ja tiensivuun ennen kuin vauhti loppui kokonaan. Auto pysähtyi ja paksu harmaa savupilvi pöllähti konepellin alta. Nousin jalat vavisten autosta ja kiersin koettamaan auton konepeltiä: se oli tulikuuma. Vaikka minua ei ole koskaan voinut mekaanikoksi syyttää, sen verran minäkin autoista ymmärsin, että tiesin tämän olevan hieman vakavampi juttu.
Hetken siinä pohdiskelin, että mitä tehdä. Koska minulla ei ollut kännykkää, oli lähdettävä kävellen hakemaan apua. Olin muistelevinani että olin hetki sitten ohittanut kahvilan, joten suuntasin sinne. No, kävi ilmi, että "hetki sitten" tarkoitti jalan noin 20 kilometriä ja vietin monta jännittävää hetkeä moottoritiellä seikkaillen, kun usko oli vahva "että se on ihan seuraavan nyppylän takana". Erityisellä lämmöllä muistelen siltojen ylittämistä.
Pääsin kuitenkin hengissä kahvilaan ja selvisin hengissä siitäkin, kun kerroin äidille, että hänen autonsa pukkaa harmaata savua tien poskessa. Auton kävi sen sijaan huonosti, se päätyi romuttamolla moottori kiinni leikanneena.
Niin, joo ja sain minä sen oikean korttinikin sitten lopulta. Tuolla se on yhä lompakossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti