Kolmas syy siihen, miksi minusta ei koskaan tullut ammattiautoilijaa:
Olin juuri saanut ajokortin, joten olin siirtynyt joukkoliikennevälineiden käyttäjästä yksityisautoilijaksi - aina kun äiti suostui lainaamaan autoaan. Kerran olin sitten aamulla matkalla lukioon, kun huomasin että lompakossani oli kovin vähän rahaa, vaikka olin aikonut käydä syömässä pizzeriassa lounastauolla (sama paikka, jossa olin syönyt haarukan). Piti siis pysähtyä nostamaan rahaa.
Pysäköinti ja rahannosto sujuivat hyvin, mutta törmäsin yllättäviin vaikeuksiin lähteä liikkeelle. Ensinnäkin, en tahtonut saada autoa käynnistymään. Mitä kauemmin yritin, sitä hermostuneemmaksi tulin. Aina kun sain auton päälle tapahtui jokin seuraavista: joko minulla oli vahingossa ykkönen päällä pakin sijaan ja sähläsin auton sammuksiin vaihtaessani; kun nostin kytkimen auto sammui, koska kaasua ei ollut tarpeeksi; auton moottori ulvoi ylikierroksilla ja kun hölläsin kaasua ja nostin kytkintä, auto nytkähti taas sammuksiin.
Hitaasti, ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen, sain autoa pikku hiljaa perutetuksi sitä kapeaa pikkutietä pitkin, jolle olin sen parkkeerannut. Sitten lähdin kääntämään sitä. Ei kääntynyt, taas peruutettiin. Taas ajoin eteenpäin, ei kääntynyt vieläkään. Peruutin kolmannen kerran otsa tuskanhiessä ja lähdin ajamaan eteenpäin. Pankkia reunusti katukivetys, jolle oli säännöllisin välimatkoin aseteltu sementtisiä kukkapenkkejä ja tällaista kohti autoni keula nyt osoitti. Kääntyisikö auto vai eikö se kääntyisi? Olisiko parempi sittenkin peruuttaa vielä kerran? Ei, en peruuta, kyllä se kääntyy!
No, ei kääntynyt.
Auton keula kopsahti sementtiseen kukkapenkkiin ja työnsi sitä eteenpäin hirveän rytinän saattelemana. Jarrut pohjaan ja ja ulos tutkimaan vaurioita. Näin miten bussipydäkillä ihmiset kuikuilivat nähdäkseen, mitä se Haavisto oikein touhuaa. Työnsin kukkalaatikon paikalleen ja totesin ilokseni, ettei siihen ollut tullut edes vaurioita. Auton keulaan oli ilmestynyt ylimääräisiä naarmuja, mutta valot pelasivat, eikä näkyviä klommuja ollut.
Sain auton käännettyä, ajoin lukioon enkä kertonut kenellekään millaisia seikkailuja olin aamulla kokenut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti