Minä olen aina ollut utelias ja tiedonjanoinen. En oikein tiedä, että mistä tämä piirre on saanut alkunsa. Uskon sen johtuvan (tai ehkä pikemminkin uskon tämän vahvistaneen jo olemassaolevaa piirrettäni) siitä, että halusin lapsena kirjailijaksi. Luin Mika Waltarin kirjaa "Aiotko kirjailijaksi" ja siinä, kuten monessa muussakin oppaassa, korostettiin taustatutkimuksen merkitystä. Oli siis tiedettävä ja tunnettava aihe, josta kirjoittaa. Ja koska minä en halunnut kirjoittaa kirjailijoiksi haluavista pikkupojista, vaan poliiseista, palomiehistä, sotilaista, intiaaneista ja vastaavista, minun oli tehtävä taustatyötä. Ja runsaasti. Monesti taustatyö olikin sitten ihan puhtaasti oman uteliaisuuden tyydyttämistä. Raapustelin yhden sun toisenkin muistivihon täyteen "hyödyllistä" tietoa. Monesti minua ajoi yksinkertaisesti eteenpäin vain riivattu halu tietää.
Ennen internetin yleistymistä taustatyön tekeminen oli jokseenkin vaikeaa. Kollasin kyläkirjastomme tietokirjahyllyt läpi kerta toisensa jälkeen, mutta koska minua kiinnostivat monenlaiset projektit, kirjaston rajat tulivat nopeasti vastaan. Poliisin organisaatiota selvitin lukemalla puhelinluetteloa (sieltä löytyivät eri osastojen ja toimistojen tiedot, joiden varassa hahmottelin organisaation mielessäni). Aina kun törmäsin kirjassa tai televisiossa johonkin uuteen poliisitermiin, kirjoitin sen ylös pieneen muistivihkooni, jota raahasin mukanani kaikkialla. Kun kiinnostuin Kreikan jumaltarustoista (televisiosta tuli sellaisia huippusarjoja kuin "Hercules" ja "Xena"), aloitin tutkimukset lukemalla tietosanakirjaa. Armeijasta sain tietoja katsomalla Itsenäisyyspäivän paraateja ja kirjoittamalla ylös siellä esiin tulleet asiat. Siinä kynä sauhusi, kun pikku-Jussi yritti pysyä nopeasti puhuvan selostajan antamien tietojen tahdissa.
Monesti tiedonetsintä aiheutti tuskastuneisuutta. Tietolähteeni olivat aina vajavaiset ja tiedonjano poltteli. Sitten pikkuhiljaa laajensin aluettani, siirryin käyttämään yhä isompia ja isompia naapurikuntien ja kaupunkien kirjastoja. Nykyisin internetin aikakaudella, kun tietoa löytyy helposti, mietin välillä suorastaan haikeana miten onnessani olisinkaan ollut, jos olisin aikoinaan päässyt tällaisen informaatioaarteen äärelle. Vaikka toisaalta saattaa olla hyväkin, että pääsyä tällaiseen paikkaan ei silloin ollut. Puhelinluettelo on kuitenkin melko vaaraton tiedonlähde, uhkaavin vaara on se, että pudottaa sen pikkuvarpaalleen. Täällä on sitten ihan erilaiset vaaratekijät.
Olen nykyäänkin utelias. Minulla on aina säännöllisesti käynnissä "pikkuprojekteja", jolloin otan jostain tietystä asiasta mahdollisimman paljon selville. Kaiketi se on jonkinlaista mielenhäiriötä. Tämän saman uteliaisuuden takia minut löytää yhdeltä jos toiseltakin keskustelupalstalta, jossa yleensä vain seuraan keskusteluja ja yritän oppia mahdollisimman paljon.
Mikään ei rasita niin paljon kuin suljettu nettifoorumi. Mitä suljetumpi, sitä varmemmin minun täytyy rekisteröityä jotta voisin lukea, mitä ne siellä puuhailevat, varsinkin jos aihe edes jossain määrin on kiinnostava. Uskon kaiketi, että jään jostain mielenkiintoisesta paitsi, jos en rekisteröimättömänä pääse lukemaan keskusteluja. Joskus koen siitä jopa pieniä tunnontuskia, mutta sitten uteliaisuus taas ajaa eteenpäin. Ja lohdutan itseäni sillä, että vaitonainen seuraaminen lienee kaikkein yleisintä nettikäyttäytymistä. Se ei siis ole mitenkään poikkeuksellista (vai mitä?). Joka tapauksessa Uteliaana-Untamona kuulun esimerkiksi amerikkalaisten suomenpystykorvaharrastajien postituslistalle. Älkää kysykö miksi, suomenpystykorvaahan minulla ei ole eikä tule.
Nykyisin aika moni palsta (varsinkin koirafoorumit, koska me koiraihmiset emme ilmeisesti osaa käyttäytyä) on alkanut vaatia tunnistettavissa olevaa kirjautumista. Minulla ei ole mitään sitä vastaan ja onneksi minulla on virallinen sähköpostiosoite. Ainakaan siis toistaiseksi ilman käytöstapoja olevat nettitollot eivät ole onnistuneet pilaamaan mahdollisuuksiani vain lukea ja oppia, mutta kaiketi sekin joskus tapahtuu. Sen verran olen vielä itseni hallinnut, että en ole sentään suostunut maksamaan mitään tästä uteliausuudestani. Nettipalstat, joihin liittyminen maksaa, saavat jäädä ilman minun uteliasta seurantaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti