Omistamme sellaisen koirarodun edustajan, jonka turkki tulisi nyppiä säännöllisin väliajoin. Nyppiminen tarkoittaa siis sitä, että koiran ylikasvanut karva nypitään sormin irti. Se on vaikeampaa miltä se kuulostaa tai miltä se ohjekirjojen mukaan näyttää, kuten totesin yritettyäni nyppiä koiraani omatoimisesti. Se, koska koira voidaan nyppiä, on melkein tieteenala sekin, koska karvan pitää olla kypsää. Silloin se lähtee irti vain kevyellä nykäisyllä tuottamatta sen kummoisempaa kipua koiralle. Nyppiminen on siis ikään kuin eräänlainen karvanlähtö-aika, jonka ihminen tekee. "Raa'an" karvan nyppiminen sen sijaan sattuu.
Näille roduillehan ei siis tule luonnollista karvanlähtöä. Sen sijaan karva kasvaa ja kasvaa. Eräässä vaiheessa se alkaa pudota, mutta varsinainen karvanlähtö, jossa koira kerralla vaihtaisi turkkinsa, jää tulematta. Ylipitkäksi kasvanut turkki ja pohjavilla (jota rapsutellaan pois) puolestaan tuovat omat ongelmansa, jotka haittaavat koiraakin, käytännössä ne siis takkuuntuvat ja huopaantuvat helposti.
Todennäköistä on, että nypittävien rotujen esi-isät ovat menettäneet turkkinsa aikoinaan juoksemalla pelloilla ja etsimällä rottia viljasäilöistä, jolloin ohdakkeet, oksat ym. ovat repineet ylikypsän turkin irti. En ihan heti ainakaan usko, että saksalainen 1800-luvun maalaisisäntä olisi nyppinyt koiraansa. Nypittäväksi roduksi koira on todennäköisesti kuitenkin päätynyt, kun uudesta koiraharrastuksesta - koiranäyttelyistä - innostuneet porvarirouvat ovat todenneet että koirasta saa aika kivan näköisen käsin nyppimällä. Ja kah, jalostus on tehnyt tehtävänsä.
Toinen vaihtoehto on ajeleminen, mutta sitä ei näille nypittäville roduille suositella, koska karvanlaatu kuulemma muuttuu, siitä tulee pehmoista (mikä tekee siitä kelpaamattoman nypittäväksi, nypittävän karvan täytyy olla jäykkää ja karkeaa) ja väri voi haalistua. Nämä ovat kaikki merkittäviä asioita koiranäyttelyiden kannalta, joissa huonosti nypitty hyvä koira voi kuulemma oikeasti hävitä hyvin nypitylle huonolle koiralle.
Yritin pitkän ajan, siis ihan oikeasti, olla kiinnostunut nyppimisestä. Luin kirjoja, tutustuin karvanlaatuihin, opettelin nyppimistä itse ja säännöllisin väliajoin kustansin koirani trimmaamisen ammattilaisen käsissä. Mutta nyt olen kyllästynyt ja ostin sähkökäyttöisen trimmerin, jonka kanssa kerin koirani turkini, kasvattajan suureksi kauhistukseksi. Meistä tuskin tulee näyttelyihmisiä milloinkaan, joten olen valmis luopumaan koiran nyppimisestä. Ainakin tällä hetkellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti