Heräsin varhain, kävin suihkussa, pistin kahvin tippumaan, tein aamupalaa - kunnes yhtäkkiä tajusin, että jokin puuttuu: koiraa ei ole näkynyt koko aamuna. Yleensä se kuitenkin aina tulee minua aamulla vastaan ja pyörii jaloissa, mutta ei nyt. Kuljeskelin hetken aikaa edestakaisin katselemassa, josko sitä näkyisi. Ei näkynyt.
Huhuilin hiukan, mutta ei kuulu mitään. Ei kynsien rapsutusta lattiaa vastaan. Täysin hiljaista. Kutsun jo kunnolla. Ei mitään. Vihellän. Ei mitään.
Alan jo huolestua. Onko se päässyt vahingossa livahtamaan ovesta ulos? Kurkkaan ulos ikkunasta, avaan ulko-oven ja katselen näkyisikö koiraa. Ei mitään. Ulko-oven avaaminen ja sulkeminen ei myöskään aiheuta minkäänlaista liikehdintää muuten niin vahti-intoisessa koirassa.
Nyt olen jo tosissani huolestunut. Onko koiralle tapahtunut jotain? Onko se sairastunut tai loukkaantunut? Onko joku varastanut sen? Erilaiset kauhuskenaariot risteilevät päässäni. Kutsun koiraa ja samalla etsin sitä.
Sitten viimein käyn vilkaisemassa makuuhuonetta, jonka sohvalla koira yleensä nukkuu yönsä. Ja siellähän se on, makaa kippurassa sohvalla ja mulkoilee minua kyllästyneen näköisenä. Suvaitsee sentään hieman häntäänsä heiluttaa. Ja ei, ei ollut kipeä, loukkaantunut tai mitään muutakaan. Vaan yöunilla.
Kutsun koiran mukaani alas, ja huokaisten se seuraa. Kaadan itselleni kahvia ja kerron samalla sille ääneen, miten säikähdin. Jonkun päästä huomaan puhuvani tyhjälle huoneelle. Palaan tulojälkiäni ja koira löytyy samasta paikasta kuin äskenkin, sohvalta nukkumasta. Ilmeisesti todettuaan, ettei varhainen aamu tarjoa mitään muuta mielenkiintoista kuin minun tylsää jorinaani, se on päättänyt mennä takaisin nukkumaan. Nyt se ei enää edes suostu heiluttamaan häntäänsä.
Koira nousee muutaman tunnin kuluttua uuteen päivään ja tulee kerjäämään aamupalaa. Tuo ihmisen paras ystävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti