Yksi suosikkisarjakuvistani on Bill Wattersonin "Lassi ja Leevi" (alkuperäinen nimi "Calvin and Hobbes"), joka kertoo kuusivuotiaan Lassin ja hänen elävän lelutiikerinsä Leevin seikkailuista. Useimpien ihmisten tapaan Lassi elättelee melkoisen megalomaanisia kuvitelmia itsestään ja asemastaan maailmassa ja universumissa. Yhdessä sarjakuvassa Lassi on jo laatimassa muistelmiaan kustantajalle julkaistavaksi, jotta muukin ihmiskunta voisi oppia hänen elämästään. Muistelmien käsikirjoituksen koko teksti meni suurin piirtein näin:
"Kuusivuotisen elämäni aikana olen kokenut monenlaisia huimia ja jännittäviä seikkailuja. Mutta suoraan sanottuna yksikään niistä ei vähääkään kuulu teille, joten painukaa tiehenne sitä!"
Suhteeni tähän blogiin on vähän samanlainen. Blogissa on sellainen vaarallisen viekoitteleva piirre, että helposti unohtaa kirjoittavansa julkista kirjoitusta, varsinkaan kun ei ole tottunut omien tekstiensä julkaisemiseen. On helppo unohtaa, että tätä tekstiä ei lue pelkästään itse tai muutamat luotetut ihmiset, vaan se on avoinna kaikille. Se myös pistää miettimään, että mitä tänne voi kirjoittaa. Kaikkia tarinoita ei ehkä kannata kertoa. Aina kun kirjoittaa jotain, kannattaa kysyä itseltään pystyisinkö kertomaan tämän ääneen? Haluanko että tämä tieto tulee julkiseksi? Pystynkö seisomaan mielipiteitteni takana? Se, että kirjoittaa omalla nimellään, tekee näistä kysymyksistä entistä tärkeämpiä, nimimerkin taakse voi kuitenkin aina kätkeytyä näennäisen anonymiteetin taakse.
Oman haasteensa tuovat toiset ihmiset. Mitä voi kertoa muista? Ovatko itsestä hauskat jutut hauskoja myös muista niihin mahdollisesti kytköksissä oleviin ihmisiin? Entä ne kipua tuottaneet muistot? Missä määrin voi kertoa pettymyksistään toisiin ihmisiin loukkaamatta? Ja vaikka hetkellisessä kostonhimossaan olisikin valmis loukkaamaan jotain ihmistä, niin entä tämän ihmisen lähipiiri? Periaatteessa internetiin kerran pistetty teksti pysyy siellä aina, joten korjaavien väistöliikkeiden teko ei välttämättä onnistu, jos harkintakyky pettää. Kukaan ei elä tyhjiössä, ilkeä nälväisy tai paljastus voi johtaa siihen, että satuttaa ihmisiä, joita ei missään nimessä olisi halunnut satuttaa. Missään nimessä en halua tuottaa pahaa mieltä kenellekään.Tai pettää kenenkään luottamusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti