Tänään aamulla eilen palvelukseen astunut serkkuni on kokenut ensimmäisen aamuherätyksensä armeijan harmaissa. Omasta aamuherätyksestä taas on kulunut kuusi vuotta ja olen onnistunut kapuamaan arvoasteikossa niinkin korkealle kuin reservin tykkimiehen arvoon. Ja olen lähes sata varma, että siihen se jääkin.
Aamulla radiossa naisjuontaja sanoi, että armeijassa ne parhaat muistot syntyvät. En tiedä onko hän itse käynyt armeijan vaiko sortunut uskomaan armeijajuttuihin, jotka tulisi monesti laskea samaan luokkaan kala- ja metsästysjuttujen kanssa. Voi niissä nimet ja tapahtumapaikat olla oikein.
En ihan heti usko, että armeijamuistot päätyisivät omien parhaimpien muistojeni joukkoon. Tosin eivät ne päätyisi myöskään huonoimpien tai kauheimpien muistojen joukkoon. Sen sijaan jos haettaisiin voimakkaimpia muistoja, armeijamuistot kyllä pärjäisivät erinomaisesti. Enkä usko olevani tässä suhteessa poikkeus: en ole vielä tavannut ihmistä, jolle armeija olisi ollut ihan samantekevä. Jokaisella armeijan käyneellä tuntuu olevan siitä joku mielipide ja yleensä myös joitain voimakkaita muistoja. Ja sitä kautta tietysti myös paljon juttuja ja tarinoita kerrottavaksi.
Ensimmäinen aamu, kun seisoimme ruokalan edessä harmaissa palveluspuvuissamme (minun varuskunnassani käytettiin vielä 2002 palveluspukuna kenttäharmaata, vaikka siitä kai virallisesti luovututun jokus 90-luvun alussa) muodossa odottamassa, että pääsisimme aamupalalle ja alikersantit kiersivät tutkimassa rivejä ja etsimässä virheitä: oliko kengännauhat solmittu ja särmätty housunpunttien alle, oliko napit kiinni, oliko asento oikea ja kädet oikeassa paikassa, olivatko rivit suorassa. Ja kun se todella iski tajuntaan, että täällä minä seistä nökätän seuraavat kuusi kuukautta - ainakin. Kyllä se muisto yhä on varsin vahva ja pystyn yhä tavoittamaan sen ensimmäisen aamun tunnelman.
Itse myönnän henkilökohtaisesti pettyneeni armeijaan jonkin verran. Osa tästä kyllä lankeaa minullekin. Vaikka olinkin kahdenkymmenen, olin kuitenkin jälkikäteen ajateltuna ehkä liian nuori armeijaan. Todella ujo, ensimmäistä kertaa pitkän ajan poissa kotoa. Fyysisessä kunnossa olisi ollut reilusti parantamisen varaa. Sanalla sanoen aika reppana.
Pitäisi kai soittaa Pääesikuntaan ja kysyä että voinko uusia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti