Mikäköhän siinä on, että joka syksy opintojen aloittaminen kesätauon jälkeen on tosi hienoa? On valtavan hauskaa käydä yliopiston lämpiössä ja saada uusi kalenteri (minkähän näköinen se tänä vuonna on), uusi leima opiskelijakorttiin ja ennen kaikkea uusia opinto-opas. Mitä kaikkea mielenkiintoista siellä onkaan tänä vuonna tarjolla? Sitä selaillessa ja lukiessa kuluu mukavasti ainakin muutama ilta. Kun ottaa kalenterin ja opinto-oppaan esiin ja alkaa suunnitella tämän syksyn opintoja, niin aika kuluu rattoisasti. Mihin ilmoittaudun, mikä olisi mielenkiintoista, tuleeko päällekkäisyyksiä? Ai tuossa kurssissa pitää tehdä näin paljon töitä, hienoa, kerrankin sitä tuntee tekevänsä jotain. Kun hakee monisteen, jossa on korjaukset opinto-oppaaseen, niin vain hymyilyttää. Joka vuosi sama juttu. On hauskaa alkaa kerämään kirjoja tenttejä varten.
Mikäköhän siinä on, että joka tammikuu opintojen aloittaminen joulutauon jälkeen on tosi kamalaa? On valtavan ärsyttävää kaivaa esiin taas opinto-opas ja se typerä kalenteri, joka on niin epäkäytännöllinenkin. Tuntuu että opinto-oppaassa ei ole mitään mielenkiintoista ja jos onkin, niin ilmoittautumisaika niihin on jo päättynyt tai niihin ei voi osallistua, koska joku pakollinen tylsä kurssi (heprea!!) on menossa samaan aikaan. Kun yrittää sovittaa yhteen opinto-oppaan kursseja ja kalenteria yhteen, on lähes itkeä tuskastuksesta. Ei sovi yhteen, ei vahingossakaan. Ja miksi tässä kurssissa pitää tehdä näin valtavasti töitä muutaman surkean opintopisteen takia? Ja sitten vielä se hemmetin korjausmoniste, mikseivät ne koskaan opi tekemään opinto-opasta kerralla oikein?!? Joka vuosi sama juttu. Kirjavuori työpöydän laidalla kasvaa kasvamistaan, mutta niihin tarttuminen aiheuttaa lähes fyysistä pahoinvointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti