Järkytys - minä, joka olen aina ollut hyvä valvomaan, minä, joka olen aina nauttinut valvomisesta, minä, joka en jätä suosikkiohjelmiani katsomatta, minä, joka yleensä pidän sarjoista, joiden esitysaika on myöhäinen, minä, joka yleensä nukun pitkään...
minä olen löytänyt itsestäni iltauneliaan ihmisen, joka vaivoin jaksaa valvoa yhteentoista asti ennen kuin menee nukkumaan, kun on ensin haaveillut nukkumisesta muutaman tunnin. Ja joka oikeasti on sitä mieltä, että suosikkisarjan viimeisen jakson voi jättää katsomatta.
Jos se olisikin vain kiinni tuosta, niin voisin uskoa olevani yksinkertaisesti tulevani kipeäksi. Mutta kun se sama ihminen on myös löytänyt aamuvirkkuuden ilot. Jonka mielestä aamulla vuoteesta nouseminen kello 7 yhdeksän tunnin yöunien jälkeen on ihan hyvä ajatus. Ja joka kaiken lisäksi ei ole edes väsynyt tuohon aikaan vaan suorastaan pirteä kuin peipponen. Hyi, sanonko mitä...
Mihin on kadonnut se ihminen, joka jaksoi valvoa vaikka koko yön, nukkua kaksi tuntia ja mennä sitten kouluun, töihin ja opiskelemaan kofeiinin voimalla? Mihin on kadonnut se ihminen, jonka mielestä alle kymmenentunnin yöunet vapaalla tarkoittaa huonosti nukuttua yötä? Mihin on kadonnut se ihminen, jonka mielestä aamulla kello seitsemän mennään korkeintaan nukkumaan? Mihin on kadonnut se ihminen, joka on aina myöhästynyt luennoilta, tunneilta ja töistä, koska aina voi nukkua "vielä viisi minuuttia"? Mistä on tullut tämä ällöttävä terveiden elämäntapojen ihminen, joka syö vielä aamupalankin?!? Ja on ensimmäisenä paikalla luentosalissa.
Olen löytänyt sisäisen vaarini ja itse asiassa se on aika pelottavaa.
1 kommentti:
Hahaa! Siitä se lähtee ja pian alkaa kuntosalillakäynti, ruokavalion vahtaaminen & verenpaineen mittaaminen ;-) Niin ankea ja kohtalonomainen on tämä ihmisen elämänkaari. Vai onko? ;-)
Lähetä kommentti