I vaihe ohi, II vaihe käynnissä

Gradun I vaihe päättyi tänään ja II vaihe alkoi, kun luovutin tulostetun käsikirjoituksen Pikapainon henkilökunnalle ja tilasin käsikirjoituksesta kaksi koviin tummansinisiin kansiin sidottua gradua kaksipuolisin tekstein. II vaihe päättyy, kun luovutan omin pikku kätösin nuo samaisen kansiin sidotut gradut teologisen tiedekunnan opintotoimistoon ennen deadlinea. Siitä alkaa sitten III vaihe, eli arvostelu, johon minulla ei juuri ole sananvaltaa, paitsi nyt mahdollisuus vetää gradu pois arvostelusta. Tämä lähinnä silloin, jos arvosana ei kelpaa minulle tai olemme ohjaajan kanssa yksimielisiä siitä, että gradusta voisi saada vielä paremman.

Vaikka tämä II vaihe on vaiheista kaikkein lyhin, niin ainakin hermostuttava se on. Vatsassa tuntuu aika ikävä ahdistus, kun mietin graduani. Minunhan oli tarkoitus palauttaa se jo maanantaina, mutta en sitten raaskinut luopua hengen tuotoksestani. Toisaalta se oli äärimmäisen hyvä, koska kyllä siellä vielä tänäänkin löytyi sellaisia huolimattomuusvirheitä, että oksat pois. Ja sehän se nyt hermostuttaakin. Kas, kun olen aivan varma, että siellä gradussa on vieläkin joku hirveä töppäys, mutta nyt se on myöhäistä! Tai mitä jos tilauksessani jokin menee pieleen?

Aikataulut siirtymästä II vaiheesta III vaiheeseen menivät pikkuisen liian tiukalle, koska Pikapainossa on ruuhkaa. Ensimmäinen minulle tarjottu mahdollisuus oli useita tunteja deadlinen jälkeen, mutta sain sovittua asian niin, että haen gradut puolta tuntia ennen palautusajan päättymistä. Puoli tuntia voi olla joko ruhtinaallisen paljon aikaa tai sitten mitättömän vähän. Jos minulle annettu hakuaika (kello 11) on se aika, jolloin gradut ovat viimeistään valmiit, minulla ei ole hätäpäivää. Edes minulla ei mene painopaikasta toimistoon kävelemiseen 10 minuuttia kauemmin. Ei vaikka hissikin olisi rikki. Sitten taas jos kello 11 on se aika, jolloin gradut ovat aikaisintaan noudettavissa, tuo puolituntinen kuluu hujahduksessa ja saan viettää monia tuskanhetkiä ennen kuin myöhästyn.

Tosin huonomminkin voisi olla. Olisin voinut hilloa gradua itselläni vielä tämänkin päivän. Mutta ei sitä ole turhaan teologiaa ja filosofiaa luettu: päättelin nimittäin, että koska A) nyt on viimeinen mahdollisuus palauttaa gradu vanhan tutkintorakenteen mukaan siitä seuraa B) mahdollisimman moni yrittää palauttaa gradunsa perjantaihin mennessä. Koska C) painopaikassa on vain rajallinen määrä työntekijöitä ja D) käsikirjoituksen sitominen ei välttämättä ole viiden minuutin homma seuraa tästä yhtälöstä A+B+C+D= pistä hösseliksi. Sääliksi kyllä käy nyt niitä opiskelijoita, jotka eivät hoksaa sidotuttaa graduaan tänään ja yrittävät tehdä sen Keskustakampuksen alueella. Ruuhka on kuulemma aivan tajuton. Mikä ei helpota minunkaan ahdistustani.

Ja voihan sitä vahingossa nukkua perjantaina pommiinkin.