Nollatoleranssi

Iso-Britanniahan on siitä kummallinen maa, että siellä meno ensiapupoliklinikoilla, terveyskeskuksissa ja sairaaloissa oli pahimmillaan kuin Villissä Lännessä. Sitten siellä otettiin käyttöön nollatoleranssi. Tuo termihän pitää sisällään ajatuksen siitä, että hoitohenkilökuntaa kohtaan ei osoiteta aggressiivisuutta. Sitä eivät saa osoittaa potilaat eivätkä omaiset. Heti kun ääni kohoaa, puhumattakaan nyt mistään "Mä tapan sut, huaRRRaaa!" mölinästä, peli vihelletään poikki. Mikä siis tahtoo sanoa, että hoitoa ei anneta. Ajatteluketju on armottoman looginen: jos on tarpeeksi hyvässä fyysisessä kunnossa rettelöidäkseen, on myös tarpeeksi hyvässä kunnolla ollakseen ilman hoitoa. Takaisin voi tulla, kun asenne on parantunut tai ei enää ole riittävän hyvässä fyysisessä kunnossa. Ja jos itse ei hoitohenkilökunnan kehoituksia poistua sairaalasta ymmärrä, niin sitten sairaalan vartijat poistavat alueelta.

Iso-Britanniassa tämä toimintamalli on johtanut kuulemma ällistyttäviin tuloksiin: ensiapupoliklinikat, terveyskeskukset ja sairaalat ovat rauhoittuneet huomattavasti. Pitäisiköhän sitä kokeilla Suomessakin?

Näitä hoitohenkilökuntaan kohdistuneita väkivallantekojahan nousee nykyisin säännöllisesti otsikoihin, tilastot kaiketi väittävät että ne ovat yleistymään päin. Jotkut tietyt ensiapupoliklinikat ovat kuulemma oikein "täällä saa hoitaja turpaansa"-maineessa. Ja
muistellaanpa vaikka sitäkin tapausta, jossa sänkyyn sidottu humalainen potilas onnistui riuhtomaan itsensä siteistä irti ja tappoi viereisessä vuoteessa maanneen (itselleen täysin tuntemattoman) potilaan. Tämä siis Suomessa.

Toki on itsestään selvää, että suomalaisen "sosiaalitanttailuun", ajatus siitä, jossa ihminen on itse vastuussa teoistaan ja että niistä voi seuratakin jotain, istuu perin huonosti. Täällähän on tapana ajatella, että "kaikilla on oikeus..", "kaikki on arvokasta", "ei saa rajoittaa", "pitää hyväksyä", "pitää ymmärtää" jne. Mikä voidaan tiiviistää lauseeseen: "MINULLA on oikeus, MUILLA on velvollisuuksia MINUA kohtaan." Varsinkin jos MUUT kantavat univormua tai meidän välillemme voidaan kuvitella pieninkin mahdollinen asiakas-asiakaspalvelija-suhde.

Ja onhan suomalaiseen perusluonteeseen aina myös istunut luuloteltu oikeus saada megalomaanisia raivareita, joita muun yhteisön on vain siedettävä ja ymmärrettävä, onhan se suomalainen tapa eikä niistä pidä kenenkään nokkiinsa ottaa. Siksi kenties meidän oikeustajuamme vastaan sotii se ajatus, jossa sairaalat kieltäytyvät hoitamasta aggressiivista potilasta tai jossa kaupankassa ilmoittaisi ettei herra Raivoajan tarvitsekaan enää asioida täällä sen sijaan että vain hymyilisi, kun MINULLA ON OIKEUS kertoo hänelle että hän on "lihava lehmä, lesbo huora" (viitaten erääseen julkisuuden henkilöön ja hänen antamaansa palautteeseen järjestyksenvalvojalle).

Ehkä me vain olemme liian luterilaisia, jotta ajatus tekojen tuottamista seurauksista istuisi ajatusmaailmaamme kunnolla.