En ole tässä blogissani suuremmin kirjoittanut teologiaa, vaikka jonkunlainen teologi se kaiketi minäkin olen. Kun olin aloittanut teologian opinnot, tilanne oli toinen. Olin Nyt-liitteen silloisen keskustelupalstan aktiivinen kirjoittaja eikä sellaista teologista/uskonnollista aihetta ollutkaan, mihin en olisi voinut ottaa kantaa. Olinhan sentään opiskellut teologiaa jo alle puoli vuotta ja suorittanut kirkkohistorian, systemaattisen teologian ja uskontotieteen perusopinnot. Kyllä sillä ammattitaidolla jo pystyi kantaa ottamaan.
Sittemmin minusta on tullut hyvin varovainen. Joskus tuntuu, että mitä pidemmälle opiskelen, sitä vähemmän tiedän. Se lienee luonnollista kaikille opiskelijoille. Toisaalta ianikuinen alemmuuskompleksini estää minua ottamasta kantaa, koska pelkään sanovani/kirjoittavani jotain väärää ja tyhmää. Kolmas syy on se, että olen kirkkohistorioitsija.
Vaikka kirkkohistoria erinomainen oppiaine onkin, niin on silti taivahan tosi, että ne, jotka todella puhuvat Teologiaa, tulevat useimmiten systemaattisen teologian tai eksegetiikan laitoksilta. Kirkkohistoria on kuitenkin nimensä mukaisesti historiantutkimista.
Tämä tuli taas selväksi, kun osallistuin systemaattisen teologian laitoksen ja eksegetiikan laitoksen yhteiseen symposiumiin, jossa nuo kaksi hakivat yhteistä keskusteluareenaa. Siellä pidetyt puheet ja erityisesti keskustelut olivat hyvin mielenkiintoisia, mutta samalla minun on myönnettävä se nolo asia, että en ihan aina oikeasti tajunnut, että mistä ne puhuvat. Oma osaaminen loppui yksinkertaisesti kesken. Samoin tapahtui, kun osallistuin yhdelle dogmatiikan luentosarjalle. En päässyt kärryille, perusopinnot ja Aineopinnot I ei riittänyt enää pitämään minua edes muiden tasolla.
Oikein hirvittää, että mitäköhän kaikkea olen mahtanut sillä palstalla jorista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti