Jatkan siihen mihin jäin eli seurakuntien johtajista.
Kirkollahan sanotaan olevan johtajaongelma. Eräs pappi sanoi kerran, että seurakuntien johtajaongelmat johtuvat pitkälti siitä, että kirkkoherroiksi valitaan "mukavia kappalaisia". Tällä hän viittasi siihen, että seurakunnassa pitkään työskennellyt mukava kappalainen - päästyään kirkkoherraksi - ei välttämättä pysty/halua muuttamaan rooliaan työyhteisön johtajaksi, koska hän on kollegoidensa silmissä aina se "mukava kappalainen".
Toinen ihan ilmeinen ongelman aiheuttaja on se, että kirkkoherra valitaan yleisillä vaaleilla. Yleinen vaali voi joskus onnistua todella hyvin ja ajatus niissä on kaunis. Vaarana kuitenkin tuolloin on, että kirkkoherranvaaleissa korostuvat ihan ihmeelliset asiat. Valituksi tulee esimerkiksi se, joka laulaa kauniisti tai se, joka piti "mukavan" saarnan. Siinä kuitenkin valitaan työyhteisölle esimiestä, sekä henkilöä, jonka mielipiteiden perusteella myös se perustyö pitkälti muotoutuu. Ja valitettavasti noita kykyjä ei voi mitata laulutaidolla.
Toisaalta mietin myös sitä, että millaisia henkilöitä tulee valituiksi kirkkoherroiksi. Jokainen kirkon virkaanhan tähtäävä teologi osallistuu soveltavien opintojen yhteydessä psykologiseen testaukseen. Oma tulokseni oli, etten suuremmin poikennut "keskimääräisestä" teologista eli vastaukseni olivat aika tyypillisiä vastauksia teologeille. Minä taas en miellä itseäni erityisen kykeneväksi johtamaan. Voisiko kirkon ongelmana siis olla sekin, että meillä on iso joukko johtajia, jotka eivät persoonaltaan kenties siihen kykenisi?
Mutta ei kaikkea vastuuta voi vierittää kirkkoherrojen niskoille. Tutkimukset ovat niin ikään osoittaneet, että seurakuntien työntekijät ovat hyvin haasteellisia johdettavia. Seurakunnissa elävät rinnakkain itsenäinen työ ja ryhmätyö. Sukupolven murros, jossa "työkeskeinen" sukupolvi tekee työtä uuden sukupolven kanssa, joille työ ei ole enää keskeinen osa identiteettiä, asettaa oman haasteensa. Seurakunnasta haluttaisiin työyhteisönä tehdä se unelmayhteisö, kukin omalla tavallaan. Työntekijöiden odotukset johtajia kohtaan ovat kovia, ristiriitaisia ja epärealistisiakin. Kirkkoherra saattaa esimerkiksi saada osakseen valtavaa ryöpytystä johtajattomuudestaan. Sitten kun kirkkoherra-poloinen ryhdistäytyy, hakee työnohjausta ja alkaa aktiivisesti johtamaan, samat työntekijät valittavat, miten heitä nyt kiusataan ja kirkkoherra on diktaattori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti