Niin, minähän siis olen teologi. Minulla ei kuitenkaan ole omaa teologiaa. Olen aina kadehtinut niitä tyyppejä, joilla totisesti on teologia. He tietävät mihin uskovat. Älkääkä ymmärtäkö väärin, eivät he ole mitään luupäitä, jotka hokevat vaahtosuussa jotain ulkoa opittua mantraa. He paitsi tietävät mihin uskovat, myös pystyvät perustelemaan sen, lukevat lisää, vertailevat oppimaansa ja käyvät keskustelua eri teologioiden kanssa.
Minä taas olen teologi, jolla ei ole teologiaa. Monesti tuntuu, että teologia edellyttäisi tietynlaista teologian harrastuneisuutta. Minä olen kuitenkin lukenut teologiaa vuosissa kovin vähän. Minulla ei ole minkäänlaista herätysliiketaustaa tai seurakuntanuoritaustaa. Minun teologiani nojautuu aika pitkälti siihen, kuinka vakuuttava se viimeisin teologi, jonka kanssa keskustelin, tai se teologinen kirja, jonka viimeksi luin, oli. Olen teologiani suhteen tuuliviiri. Toisaalta koen, ettei minulla ole sellaisia älyllisiä lihaksia, joilla luotaisiin minkäännäköistä teologista näkemystä asioihin.
No, niin kauan kun pitää turpansa rullalla ja nyökyttelee oikeassa seurassa oikeaan aikaan, pärjää mainiosti. Vaikeuksiin joutuu, kun pitää aukaista kuononsa ja selittää sitä omaa teologiaa. Esimerkiksi rippileirillä. Nuoret esittävät usein aika kovia, syvällisiäkin teologisia kysymyksiä. Oma vaikeutensa on jo siinäkin, että vastaa ihmisten kielellä eikä teologijargonilla (jolloin paljastaa olevansa vähän yksinkertainen), mutta ei myöskään alentuvasti (jolloin paljastaa olevansa todella vähän yksinkertainen). Ja jos ei edes tiedä, että mitä vastaisi, niin on pulassa.
Monestihan ratkaisu on olla papukaija. Onhan meillä Tunnustuskirjat, sen osana Katekismus, rippikoulukirjat ja suunnitelmat ja miljoona ja yksi viisasta teologia, jotka ovat kirjoittaneet aiheesta kuin aiheesta. Että eikun siteeraamaan. Itse koen sen kuitenkin ehkä jotenkin - noh, tavallaan epärehelliseksikin. Joskus masokistisesti oikein jopa toivoin, että joku esittäisi sen kysymyksen, joka osoittaisi, että olen vain "mielivaltaisesti" yhdistellyt eri teologien ajatuksia yhteen antaessani "vastaustani" ja että minulla ei oikeasti ole aavistustakaan, että miten nämä liittyvät toisiinsa.
Se kysymys, jota kohti nyt kompuroin on se, että mihin minä uskon. Mikä on se teologia, johon minä olen sitoutunut? Olen evankelis-luterilainen ja siten sitoutunut sen Tunnustuskirjoihin, mutta mitä se tarkoittaa? Mitä se tarkoittaa minun elämässäni? Minun ajattelussani? Minun teologiassani?
Kunnianhimoisena haaveenani on kirjoittaa ylös omia ajatuksiani (joko tänne tai sitten pöytälaatikkoon) ja katsoa millaiseksi muotoutuu "Teologia Jussin mukaan". Hankkeen onnistuminen voi olla vähän niin ja näin, edellinenkin hanke on kesken (kuolemansyntien käsittely), mutta katsotaan kuinka käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti