Kuuntelin edellisaamuna Radio Rockin Heikelä-Linnanahde Korporaation Aamunavausta, jonka piti "Sika-Harri". Ohjelmalle on luonteenomaista varsin provosoiva ja kirpeän humoristinen sävy, joka näkyy Aamunavaus- pakinoissakin.
Nyt Sika-Harri käänsi pilkkakirveensä evankelis-luterilaista kirkkoa kohtaan. Tähän hänet oli yllyttänyt - mikäpä muukaan - kuin viime aikoina julkituotu päätös siitä, ettei Luther-säätiön Missionsprovetin vihkimien pappien kastamia lapsia hyväksytä Suomen luterilaisen kirkon jäseniksi. Sika-Harri irvaili, miten kirkko on jälleen onnistunut hyökkäämään heikompia vastaan voidakseen jatkaa riitelyään oikeaoppisuudesta Luther-säätiön kanssa.
Koko kastekysymyshän on nimenomaan "juridinen" asia. Kaste on samalla liittyminen seurakuntaan. Ja koska Missionsprovetin papit eivät ole Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappeja, heidän kastamansa ihmiset eivät liity Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntiin. Kyse on eräällä tavalla vallankäytöstäkin. Luther-säätiön kaikilla papeilla ei ole Suomen luterilaisen kirkon pappisoikeuksia, joten heillä ei ole oikeutta käyttää sen valtaa.
Mutta...
Kastehan ei ole pelkästään juridinen akti. Siihen liittyy muutakin. Kasteessahan ihminen otetaan paitsi seurakuntaan, myös Jumalan lapseksi ja osaksi pelastusta. Olen itse asiassa hieman yllättynytkin siitä, ettei tätä kasteen "toista puolta" (heh, tai siis varsinaisesti koko kasteen ideaa) ei ole julkisessa keskustelussa pahemmin korostettu. Toivon sen johtuvan siitä, että asia on niin itsestäänselvä kaikille osapuolille, ettei siitä tarvitse puhua. Nimittäin jos ei ole, niin sitten olen kyllä jo tosi huolestunut siitä mihin tämä kirkkolaiva on oikein seilaamassa.
On vaikea ymmärtää, että miten kirkko voi olla hyväksymättä kastetta, joka on toimitettu vedellä valellen tai upottaen Kolmiyhteisen Jumalan nimeen? Jos nämä vaatimukset täyttyvät, niin silloinhan kaste on pätevä, oli kastaja sitten kuka hyvänsä. Kaste ei ole ehkä sujunut kaikkien "tyylipisteiden mukaisesti", mutta se on silti oikea ja pätevä kaste. Millä perustella siis nämä lapset voidaan torjua kirkon jäsenyydestä? Pitäisikö heidät kastaa uudelleen? Ja jos pitäisi, niin millä perusteilla? Edes hätäkastettua lasta ei kasteta uudelleen, vaan suoritetaan ainoastaan kasteen vahvistaminen. Tulisiko tämä tehdä myös näiden lasten kanssa? Ja jos pitäisi, niin pitäisikö se sitten tehdä kaikkien ei-luterilaisten kastettujen kristittyjen kohdalla, jotka kääntyvät luterilaisiksi? Tähänhän asti heidät on vain konfirmoitu. Voisin kyllä kuvitella, että tuosta nousisi ekumeeninen äläkkä...
Jotenkin nyt tuntuu, lukematta vielä piispojen perusteluja tälle päätökselle (jolloin tietysti voisi olla fiksumpaa pitää nokkansa kiinni, mutta sisäinen sensorini nukkuu jo tähän aikaa yöstä, minkä lisäksi olen syönyt itse tehtyä, mahdollisesti jo pilaantunutta risottoa, mikä vaikuttaa arvostelukykyyni), että tätä asiaa ei ole ehkä mietitty ihan loppuun asti. Kirkkopoliittinen kädenvääntö sikseen, mutta kaikesta huolimattahan nämä "väärin" kastetut lapset on samalla kastettu täysin "oikein". Ja siten heidät tulisi hyväksyä seurakunnan jäseniksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti