En ole aiemmin tuntenut opiskelujeni suhteen epäonnistumisen pelkoa, vaan olen aina uskonut, että kyllä tämä tästä onnistuu. Jopa gradua vääntäessäni, jolloin usko oli ajoittain loppumassa, en kuitenkaan missään vaiheessa epäillyt ettenkö kuitenkaan saisi gradua lopulta valmiiksi ja opintojani purkkiin.
Mutta nyt rintaani on hiipinyt ensimmäistä kertaa sellainen olo, etten ehkä saakaan opintojani valmiiksi. Että vuosien yliopisto-opiskelujen, lukion ja peruskoulun tuloksena olisi vain "melkein maisteri". Että minusta todella tulee ikuinen opiskelija, jonka valmistuminen jää kiinni muutamasta surkeasta kurssista, jota se ei koskaan saa suoritettua, koska se ei jaksa, ei osaa eikä viime kädessä loppujen lopulta enää edes uskalla.
1 kommentti:
Sinä selviät siitä. Ihan varmasti. Kokeile auttaisiko itselleen suuttuminen. Kokeile edes jotain. Nyt ei parane luovuttaa. "Tää on viimeinen taisto"ja niin pois päin..
Lähetä kommentti