Siinä samassa kylässä, jossa asui tappajakoira ja jossa eräs asukas säilytti ruumista autossaan (kunnes siirsi sen pois juuri kun lauma poikia oli menossa tarkistamaan asiaa, jolloin ainoaksi lähteeksi jäi yksinäinen todistaja, joka oli mielestään pikkuveljensä kanssa nähnyt ruumiin), niin sen kylän erässä metsikössä asui susia. Tai mahdollisesti ihmissusia.
Emme olleet varmoja susilauman olemassaolosta, mutta päättelimme että metsikössä asui susia. Epäilimme sitä ainakin vahvasti. Istuimme kavereiden kanssa susimetsän kalliolla, aika lähellä tappajakoiran kotia, ja kerroimme susijuttuja. Meillä oli tietysti eväät mukana, söimme leipää ja joimme mehua ja kerroimme toinen toistaan hurjempia juttuja. Mitä nyt olimme telkkarista nähneet tai lukeneet.
Pian alkoi mielikuvitus juosta ja puiden takaa näkyi salaperäisiä, susimaisia hahmoja. Ymmärsimme kyllä, että tätä ilmiötä kutsutaan mielikuvituksen laukkaamiseksi, mutta toisaalta se oli valtavan jännittävän todellista. Olimme koko ajan kahden vaiheilla, että leikimmekö vai otammeko tämän tosissamme. Veimme makkaranpalan metsään saadaksemme todisteet susien olemassaolosta ja puoli tuntia myöhemmin makkaranpala oli hävinnyt. Voiko varmempaa todistusta susista ollakaan? Kaveri kyllä ehdotti vaihtoehdoksi vampyyreita, mutta sanoin jotta en ole kyllä typerämpää juttua kuullutkaan. Joten uskoimme, että se oli joko A) susi tai B) ihmissusi. Koska niitä oli olemassa, olimme lukeneet sen Noidan käsikirjasta ja jos se on pistetty kirjaan, sen on oltava totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti