En tupakoi, mutta joskus tuntuu siltä, että pitäisi. Esimerkiksi erilaisten hermostuttavien tilanteiden (kuten kun viisivuotias hoitolapsi saa hysteerisen raivokohtauksen) jälkeen tekisi mieli vetäistä hermosauhut. Tai pieni alkoholipaukku. Mutta myös rauhalliset tilanteet tuntuisivat vaativan sitä tupakkaa.
Kuten esimerkiksi silloin kun viet kaverin uuden koiranpennun ulos kesällä aamuyöstä, kun pellolla on usvaa, kaste on maassa ja ilmassa on jo pikkuisen lähestyvän syksyn kirpeyttä. Kun seisot siinä portailla, nukuttaa ja väriset kylmästä kädet taskussa samalla kun katselet pihalla taapertavaa koiranpentua, niin jotenkin tuntuu että tässä kuuluisi nyt polttaa tupakka. Olisi ainakin jotain tekemistä. Ja jotenkin se vain sopisi siihen ”Suomi-filmi”-kuvaan.
Tosin jos polttaisin, en luultavasti olisi saanut kiinni sitä aikuista koiraa, joka päätti heittäytyä kuuroksi ja lähteä naapuriin ja se piti juosta kiinni. Yleensähän koiran kiinnijuokseminen on tupakoimattomallekin turha yritys, mutta tehtävää helpottaa, jos koira on sinua vain pikkuisen nuorempi. Se yritti kyllä ovelaa harhautusliikettä ja yritti väistää lähestyvää kättä, mutta minulla oli kärpän refleksit ja nappasin kaulapannasta kiinni. Ja sitten mentiin takaisin sisälle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti