Voi herranen aika että osaakin olla tylsää!
Jos joku olisi kertonut minulle ollessani viidentoista, että jonain päivänä tulen viikonloppuisin toivomaan, että alkaisi jo arki, että pääsisi kouluun/töihin, niin olisin luultavasti vain pyöritellyt epäuskoisena silmiäni. Vaikka tuli sitä silloinkin vietettyä tylsiä viikonloppuja, mutta ne olivat kaiketi kuitenkin vähemmistössä. Nykyisin taas tuntuu siltä, että joka ikinen viikonloppu on pitkästyttävän puuduttava ja lasken viikolla päiviä perjantaihin. Joskaan en samasta syystä kuin muut ("kunpa olis jo perjantai"), vaan päinvastaisesta ("kunpa ei olis jo perjantai").
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti