Loppusodan aikana jostain syystä erikoisosastomme kanssa samaan telttaan oli majoitettu myös keittiösotamiehet, jotka - päinvastoin kuin me - ihan oikeasti tekivätkin harjoituksessa jotain. Nämä keittiösotamiehet onnistuivat sitten riitaantumaan muutaman osastomme taistelijan kanssa ja leirialueella nähtiinkin useina päivinä melkoista dramatiikka, jonka vain SA-Int voi tarjota sulkiessaan joukon 20-vuotiaita samaan telttaan kahdeksi viikoksi.
Riita lähti ilmeisesti siitä, että meillä erikoisosaston taistelijoilla oli melkoisen vapaata tuo elämä. Sotilasmestaria ei olisi voinut vähääkään kiinnostaa mitä touhusimme, kunhan edes vartiossa oli joku, ja alikersanttimme ei loppujen lopuksi paljoa eronnut meistä alaisistaan. Niinpä osa kehitti melko vapaan vuorokausirytmin, jossa nukuttiin silloin kun nukutti ja valvottiin silloin kun valvotti. Tämä taas herätti "hieman" närää keittiösotamiehissä, jotka tekivät leirillä "vähän enemmän" kuin seisoivat kaksi tuntia päivässä jossain kopissa tienvieressä, ja jotka olisivat halunneet käyttää yöt nukkumalla eikä väistelemällä kahden aikaan yöllä nukkumaan tulevia erikoisosaston miehiä.
Lopullinen niitti taisi olla, kun eräs erikoisosastomme taistelija (vahingossa totta kai) talloi makuupussissaan epätoivoisesti unta yrittävän keittiösotamiehen munille. Siis ei kananmunille. Keittiösotamies tästä pillastui ja kosti seuraavana päivänä hajottamalla kyseisen erikoisosaston taistelijan puumiekan.
No, kaveri ei jäänyt huonommaksi. Heti seuraavana yönä ollessaan kipinävuorossa hän tunki kaminan täyteen puita ja lämmitti sen niin kuumaksi, että kamina hehkui tulipunaisena. Teltassa oli luultavasti lähemmäs 50 astetta lämmintä. Teltassa ei toki siinä vaiheessa nukkunut enää kukaan ja tunnelma oli kireä: vartiovuorosta tulleita erikoisosastonkaan miehiä ei juuri enää naurattanut ja vielä vähemmän niitä, jotka joutuivat nyt lähtemään hikisinä useaksi tunniksi kylmään yöhön vartioimaan. Itse olin tietysti yksi näistä onnellisista.
Seuraavana päivänä riita jatkui. Osaston mies oli niin hermostunut miekkansa hajottamisesta että jatkoi kostonkierrettä. Keittiösotamiehen ollessa töissä hän heitti kaikki tämän tavarat pois sotamiehen makuupaikalta (joka oli teltan paras paikka)ja asettui itse tavaroineen siihen, missä keittiösotamies oli aiemmin ollut. Tämä taas ei miellyttänyt keittiösotamiestä, joka nukuttuaan nippa nappa kahden tunnin yöunet tulikuumassa teltassa löysikin päiväunille tullessaan paikaltaan makuupussinsa sijaan erikoisosaston taistelijan. Makuupussin löytyminen rytättynä puoliksi ulkona oli viimeinen pisara, ja keittiösotamies ilmoitti lakonisesti että nyt tuli muuten turpaan.
Pihalla käytiin hyvin lyhyt painiottelu, joka päättyi selätykseen keittiösotilaan eduksi. Yllättävää kyllä, mutta painiottelu puhdisti ilman. Erikoisosaston valvovat taistelijat lupasivat olla hiljempaa, keittiösotamiehet lupasivat olla hajottamatta erikoisosaston miesten miekkoja ja miekkansa menettänyt veisti itselleen uuden ja aiempaa hienomman miekan. Ja kaikki olivat onnellisia. Paitsi sotilasmestari, joka sai hepulin ajaessaan leirialueen läpi ja nähdessään miten hänen alaisensa huitoi puumiekalla keskellä leirialuetta näkymättömiä vihulaisia kuin kuningas Arthur meidän muiden hurratessa vieressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti