perjantai 1. helmikuuta 2008

Seitsemän kuolemansyntiä: laiskuus/hengen velttous/murehtiminen

Trillerissä Seitsemän (alkup. Seven) yksi kuolemansynneistä innoituksensa saaneen murhaajan uhreista on laiska. Elokuva kuitenkin johtaa hieman väärille poluille mitä tulee siihen käsitykseen, joka keskiajan munkeilla ja varhaisen kirkon erakkoliikkeen edustajilla oli tästä kuolemansynnistä, jonka englanninkielinen nimi on Sloth.

Kyse on pikemminkin hengen velttoudesta, jota erakkoliikkeet munkit kuvasivat keskipäivän synniksi. Se on siis se mielentila, joka valtaa ihmisen keskipäivällä, kun aurinko on korkeimmillaan ja varjot lyhyimmillään. Silloin sitä vain makaa maassa velttona ja mikään ei huvita. Ei sitten niin mikään, ei edes nukkuminen. Se oli erakko- ja munkkiliikkeen edustajien mukaan hengen velttoutta. Mikään ei kiinnosta, mitään ei halua tietää, mitään ei halua oppia, mitään ei halua tehdä, ainoastaan olla ja möllöttää. On ehkä tärkeää tehdä se ero, että hengen velttous ei kuvaa masennusta, vaan ehkä pikemminkin ihmisen tietoista ratkaisua. Moni nykyajan pintaliitojulkkis syyllistyy mielestäni eräänlaiseen hengen velttouteen.

Hengen velttoudella oli toinenkin puoli, joskus eri synniksikin laskettu ominaisuus, jonka nimi on murehtiminen. Laiskuuteen ja hengen velttouteen tämä ominaisuus liittyy siten, että murehtiminen voi lamauttaa ihimisen kokonaan ja viedä hänen elämästään kaiken ilon ja toivon. Ja jossain vaiheessa katoaa ehkä kaikki rakkauskin.

Murehtija murehtii maailmasta, perheestään, itsestään. Sellaista asiaa ei olekaan mistä ei voisi murehtia. Murehtiminen synnyttää ajoittain ihan fyysistä kipua, tuntuu että sydän repeää rinnassa kaiken sen painon alla, jonka murehtijana itselleen lastaa. On aika mielenkiintoista, että murehtimisen paino tuntuu nimenomaan rinnassa. Jossain vaiheessa se raja tulee vastaan, sietokyky ylettyy. Paino muuttuu niin raskaaksi, että se vetää väkisin maahan, pakottaa pysymään alhaalla. Ei pysty edes vuoteesta nousemaan, koska murehtimisen taakka ja ahdistus on jo liian suuri.

Miksi oppineet aikanaan luonnehtivat tämän synniksi? Koska liiallinen murehtiminen voi kovin helposti johtaa pään pistämiseen pensaaseen. Ei haluta tietää mistään mitään, ei haluta kuulla mistään mitään, halutaan vain kulkea ohi, jottei tarvitsisi murehtia. Ja samalla kuljetaan lähimmäisten ja rakkaiden ohi.

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Millan kirjoitti...

Tuo poistettu kommentti sisälsi kovasti kehua, kiitosta ja suitsutusta tämän(kin)kertaisesta tekstistäsi kera kirjoitusvirheiden, joiden takia sen poistin.Tässä siis uusintalähetys ilman sohellusta: Viisaita, tarpeellisia sanoja taas koko blogiteksti täynnä. Kiitos :-)