Tämmöinen juhannuskirjoitelma sitten syntyi ja rohkaistuin myös julkaisemaan sen.
Merkitty mies
Jumala oli valinnut Johannes Kastajan jo tämän syntymästä saakka suureen tehtävään. Johanneksesta oli määrä tulla profeetta ja Messiaan sanansaattaja, tien raivaaja Herralle.
Johannes oli selvästi Jumalalle tärkeä. Itse asiassa Raamattu on täynnä kertomuksia ihmisistä, joiden elämää Jumala on koskettanut; joiden teot ovat olleet merkittäviä; jotka Jumala on merkinnyt omakseen. Jumala on ollut heidän kanssaan. Aina se ei ole ollut helppoa eikä Jumalan valituksi tuleminen ole taannut helppoa tai onnellista elämää, mutta ainakin he ovat voineet olla varmoja siitä, että Herra on heidän kanssaan. Että he ovat tärkeitä Hänelle.
Entä sitten me? Me, jotka monesti tunnemme, että Jumala ei ole läsnä? Mitä juhannus kirkollisena juhlana kertoo meille?
Juhannus on kesäjoulu, kesän juhla, joka viittaa jouluun ja Jeesuksen syntymään. Johanneksen ja Jeesuksen julistama ilosanoma oli suunnattu ennen kaikkea tavallisille ihmisille, niille, jotka eivät tunteneet itseään tarpeeksi hyviksi tai kelvollisiksi. Niille, jotka tunsivat olevansa kaiken ulkopuolella ja hylättyjä. Ilosanoma kertoo meille, että Jumala ei ole valinnut omikseen pelkästään harvoja, vaan aivan kaikki. Kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia, hänen valittujaan, hänelle tärkeitä.
Juhannus muistuttaa meitä tästä ilosanomasta ja siitä, miten Jumala osoittaakseen sen tuli keskellemme tavalliseksi ihmiseksi. Voimme hyvin mielin kohottaa äänemme ylistykseen psalmin 139 sanoin: "Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä!" (Ps. 139:14).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti