Inhoan asioiden päättymistä.
Minua inhottaa kevät, koska silloin koulut/lukiot/yliopistot päättyvät. Kaikki menee tauolle. Alkaa kesäaika. On kuumaa ja hyttysiä.
Inhoan muuttamista. Elämän pakkaamista laukkuun, vanhan jättämistä ja uuden aloittamista. Inhoan pakkaamista, koska olen ylipakkaaja, jolla on liian vähän laukkuja. Inhoan niiden laukkujen raahaamista. Tulee kuuma ja hiki ja tekee kipeää, kun olkahihna pureutuu solisluuta vasten. On kiire ja ahdasta ja koko päivä kuluu matkustaessa, purkaessa laukkuja ja totutellessa uuteen elämään. Sitten pitää mennä kauppaan eli taas matkustetaan kävellen. Ja sitten kävellään takaisin kortteeriin raahaten käsiväärällä ostoskassia, jossa ei ole mitään muuta kuin maitolitra, riisiä, joku lisuke sen kanssa ja hammastahna, mutta joka silti onnistuu painamaan 50 kiloa. Tulee kuuma ja hiki ja tekee kipeää, kun ne kapeat muovisuikaleet eli kantolenkit pureutuvat kämmenen lihaan.
Mutta sitten siihen tottuu. Näkee kivoja ihmisiä, tekee kivoja työtehtäviä. Löytää ehkä uudestaan rakkauden teologiaan (jo nyt hyrisytti katsellessa alan kirjallisuutta hyllyssä. Mitään ei voi tosin mukaan ottaa, koska ei ole tilaa). Joku tulee ehkä hakemaan kylään.
Sitten tulee syksy ja taas sama ruljanssi.
Tahdon auton!
1 kommentti:
Elämässä ylipäätään tulee aivan liian usein hiki ja tekee kipeää, mutta onneks aina joku silloin tällöin tulee kylään :-)
Lähetä kommentti