Uutisissa on aina välillä kertomuksia vahingonteoista, joiden tekijöinä on lapsia. Olen itsekin sellaisen tempauksen kerran nähnyt.
Edellistalvena olin tulossa opiskelijakaverin kanssa pois riparilta, jota olimme pitämässä. Seisoskelimme siinä juna-asemalla ja odottelimme Helsinkiin päin menevää junaa ja juorusimme niitä näitä.
Vastakkaisella puolella (kyseessä oli siis ns. kylmä asema, jossa oli kaksi laituria, toinen Helsinkiin meneville junille ja toinen sieltä pois tulevilta) oli joukko sellaisia 12-vuotiaita pojannaskaleita polkupyörineen. Kun juna oli saapumassa laituriin Helsingistä päin, pojat "maastoutuivat" kovan tohinan saattelemana. Ja sitten alkoi lentää lumipalloja liikkuvaa junaa päin
Käänsin juuri silloin selkäni tapahtumille sanoakseni jotain kaverilleni, kun takaani kuului äkillisesti voimakas pamahdus ja pimeässä illassa välähti kirkas valo. Käännyin ja ehdin vielä nähdä valtavan kipinäsuihkun/valokaaren, joka lähti junan katolla olevista sähköjohtimista. Ilmeisesti yksi lumipallo oli osunut niihin, mikä aiheutti ilmeisesti jonkinlaisen oikosulun. Ainakin juna pysähtyi jarrut kirskuen kuin seinään ja sen sisällä olevat valot vilkkuivat. Konduktöörit hyppäsivät junasta ulos tarkistamaan mitä oli tapahtunut. Me vastapäisellä laiturilla olevat huusimme mitä oli tapahtunut. Pojat olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen, ainoastaan hylätyt polkupyörät kertoivat, että he olivat koskaan paikalla edes olleet.
Juna jäi seisomaan asemalle vielä senkin jälkeen, kun meidän junamme oli saapunut ja lähtenyt. Minä ja toverini puolestaan mietimme ollessamme turvallisesti omassa junassamme, että saattoi lumipallon heittäneitä poikiakin nyt hieman pelottaa. Paljonkohan junan hajottaminen maksaa?
No, ilmeisesti mitään vakavaa ei kuitenkaan onneksi tapahtunut, koska juttu ei päätynyt edes paikallisuutisiin.
perjantai 22. toukokuuta 2009
keskiviikko 20. toukokuuta 2009
Looking for the inner Bastard
Kuten otsikosta huomaatte, on sitä kieliä luettu.
Eli suameks tossa olis tarkoitus lukea: "Sisäistä paskiaista etsimässä". Koska sitä olen tässä nyt ahkerasti harjoitellut.
Minun helmasyntini, akilleen kantapääni ja kryptoniittini on halu olla kaikille mukamas "kiltti". En tahdo pahoittaa kenenkään mieltä, eli en tahdo sanoa suoraan mitä ajattelen, koska pelkään, että joku pahoittaa siitä mielensä.
Toinen helmasyntini on vakaumus siitä, että jos on töihin suostunut, niin samalla on suostunut kaikkiin työn mahdollisesti mukanaan tuomiin velvollisuuksiin ja tehtäviin. Ja niistä ei luisteta. Tämän estää jo kolmas vakaumukseni, jonka mukaan lupaukset on pidettävä.
Mutta nyt olen alkanut miettimään, että onko se näin. Onko minulla oikeus kieltäytyä esim. jostain työtehtävästä? Onko minulla oikeus olla "itsekäs" ja yrittää toimia sen mukaan, mikä minun järkeni ja minun tunteideni mukaan olisi järkevintä? Ja olisiko minulla oikeus sanoutua irti muiden tunteiden käsittelystä ja käsitellä vaan ne omani omassa päänupissani sen sijaan että ahtaan sinne omieni lisäksi myös sen, mitä muut ehkä mahdollisesti ajattelevat ja kokevat?
Olisiko minun aika luopua siitä megalomaanisesta ylimielisyydestä (jota kiltteydeksikin kutsutaan) että minä olen vastuussa kaikesta ja kaikista ja antaa myös toisten ihmisten tahdolle jotain arvoa? Ja luottaa siihen, että kyllä ne kestää ja kyllä ne osaa sanoa ei?
Mutta kun se on vaikeaa.
Eli suameks tossa olis tarkoitus lukea: "Sisäistä paskiaista etsimässä". Koska sitä olen tässä nyt ahkerasti harjoitellut.
Minun helmasyntini, akilleen kantapääni ja kryptoniittini on halu olla kaikille mukamas "kiltti". En tahdo pahoittaa kenenkään mieltä, eli en tahdo sanoa suoraan mitä ajattelen, koska pelkään, että joku pahoittaa siitä mielensä.
Toinen helmasyntini on vakaumus siitä, että jos on töihin suostunut, niin samalla on suostunut kaikkiin työn mahdollisesti mukanaan tuomiin velvollisuuksiin ja tehtäviin. Ja niistä ei luisteta. Tämän estää jo kolmas vakaumukseni, jonka mukaan lupaukset on pidettävä.
Mutta nyt olen alkanut miettimään, että onko se näin. Onko minulla oikeus kieltäytyä esim. jostain työtehtävästä? Onko minulla oikeus olla "itsekäs" ja yrittää toimia sen mukaan, mikä minun järkeni ja minun tunteideni mukaan olisi järkevintä? Ja olisiko minulla oikeus sanoutua irti muiden tunteiden käsittelystä ja käsitellä vaan ne omani omassa päänupissani sen sijaan että ahtaan sinne omieni lisäksi myös sen, mitä muut ehkä mahdollisesti ajattelevat ja kokevat?
Olisiko minun aika luopua siitä megalomaanisesta ylimielisyydestä (jota kiltteydeksikin kutsutaan) että minä olen vastuussa kaikesta ja kaikista ja antaa myös toisten ihmisten tahdolle jotain arvoa? Ja luottaa siihen, että kyllä ne kestää ja kyllä ne osaa sanoa ei?
Mutta kun se on vaikeaa.
Satuja ja tarinoita, osa III
Jo pienenä lapsena tunsin suurta viehtymystä käärmeisiin. Minulla ja kaverillani oli oma lemmikkikäärme, jonka nimi oli yllättäen Käärme. Se oli anakonda tarkemmalta lajimääritykseltään ja se asui meidän takapihallamme. Aikuiset väittivät, että Käärme oli oikeasti talon rakentamisesta ylijäänyt salaojaputki, mutta mitäs aikuiset nyt tietävät. Heistä oli varmaan mukavampi ajatella, että pihalla oli salaojaputki eikä 20 metrinen käärme.
Käärme-viehtymykseni jatkui jatkumistaan ja haaveilin omasta lemmikkikäärmeestä. Yhä vieläkin joskus haaveilen, että jos minulla sitten joskus olisi rahaa ja aikaa. Enää en sentään haaveile isoista käärmeistä, vaan sellainen pikkainenkin kelpaisi.
Sittemmin olen saanut tietää, että tämä käärmeviehtymykseni on kuulemma verenperintöä. Myös isovaarini oli käärmeiden ystävä ja aikana, jolloin trooppisia käärmeitä ei vielä lemmikeiksi rahdattu, hänellä oli kesy kyykäärme.
Käärmeen kesytys lähti ihan käytännön syistä: maatalossa oli paljon hiiriä, mutta kissaa ei tehnyt mieli. Koska pihamaa oli samanaikaisesti myös käärmeiden suosiossa, isovaari sai hyvän idean: hän kokeilee saisiko yhden käärmeen kesytettyä, sellaiseksi kotikäärmeeksi. Jospa se pitäisi hiiret ja rotat kurissa, mutta samalla jättäisi talonväen pureskelematta.
Kesytys lähti liikkeelle tarinan mukaan maitolautasella ja tuotti kuulemma myös tulosta. Yksi käärme tottui tähän säännölliseen ruokintaan ja lopulta kesyyntyi. Pihasta tuli sen reviiriä ja hiiret se piti kuulemma paremmin nuhteessa kuin yksikään kissa. Se ei enää pelännyt ihmisiä, vaan itse asiassa tuli melkein kutsuttaessa luokse. Isovaarin kävellessä tiluksilla käärme luikerteli perässä kuin mikä tahansa pikkukoira. Ainoa haittapuoli oli, että vähän se tuppasi kuulemma silittäessä suhisemaan, että kovin kauan sitä ei uskaltanut paijata.
Siinä suhteessa se oli erilainen kun meidän pihalla aikoinaan elänyt Käärme, joka kyllä salli paijaamisen. Ja ehkä on hyvä, että minulle ei kerrottu kesystä kyykäärmeestä tuolloin. Olisin aivan taatusti yrittänyt kokeilla, että josko minäkin onnistuisin.
Käärme-viehtymykseni jatkui jatkumistaan ja haaveilin omasta lemmikkikäärmeestä. Yhä vieläkin joskus haaveilen, että jos minulla sitten joskus olisi rahaa ja aikaa. Enää en sentään haaveile isoista käärmeistä, vaan sellainen pikkainenkin kelpaisi.
Sittemmin olen saanut tietää, että tämä käärmeviehtymykseni on kuulemma verenperintöä. Myös isovaarini oli käärmeiden ystävä ja aikana, jolloin trooppisia käärmeitä ei vielä lemmikeiksi rahdattu, hänellä oli kesy kyykäärme.
Käärmeen kesytys lähti ihan käytännön syistä: maatalossa oli paljon hiiriä, mutta kissaa ei tehnyt mieli. Koska pihamaa oli samanaikaisesti myös käärmeiden suosiossa, isovaari sai hyvän idean: hän kokeilee saisiko yhden käärmeen kesytettyä, sellaiseksi kotikäärmeeksi. Jospa se pitäisi hiiret ja rotat kurissa, mutta samalla jättäisi talonväen pureskelematta.
Kesytys lähti liikkeelle tarinan mukaan maitolautasella ja tuotti kuulemma myös tulosta. Yksi käärme tottui tähän säännölliseen ruokintaan ja lopulta kesyyntyi. Pihasta tuli sen reviiriä ja hiiret se piti kuulemma paremmin nuhteessa kuin yksikään kissa. Se ei enää pelännyt ihmisiä, vaan itse asiassa tuli melkein kutsuttaessa luokse. Isovaarin kävellessä tiluksilla käärme luikerteli perässä kuin mikä tahansa pikkukoira. Ainoa haittapuoli oli, että vähän se tuppasi kuulemma silittäessä suhisemaan, että kovin kauan sitä ei uskaltanut paijata.
Siinä suhteessa se oli erilainen kun meidän pihalla aikoinaan elänyt Käärme, joka kyllä salli paijaamisen. Ja ehkä on hyvä, että minulle ei kerrottu kesystä kyykäärmeestä tuolloin. Olisin aivan taatusti yrittänyt kokeilla, että josko minäkin onnistuisin.
sunnuntai 17. toukokuuta 2009
Tämmönen
Tämmönen meillä on pitänyt majaa jo kohta viisi vuotta. Ihan on oikea koira, vaikka vähän pehmolelulta tuossa nyt näyttääkin.
lauantai 16. toukokuuta 2009
Kokkikoulu, osa II
Mul tekis miäli vähä kaalilaatikkoo.
En pitkää aikaa syäny sitä, ku mul ol jotai iha ihmeellisii harhaluuloi. Sillo ku oli viäl järjetö kakar, ni pääti et kaalikäärylei e suuhuni pist. Toivat meinaa mulle miälee jotai iha muuta ku ruoka. Ja päätteli, et sapuska mikä näyttää silt ei voi hyvää olla.
Ja sit mul oli kans sellaisii ennakkoluuloi et en tykänny jos ruaka rousku. Siis pureskelles suus kuuluis rouskis rouskis. Tosi näkkileipää pystyi silt syämään. Outoo. No joka tapaukses en tykänny jos ruaka joukos oli isoi rouskuvii vihannes-krämmälei. Niinko sipulii. Meiä äiti sit väitti, et ei häne tekemis ruokis oo laisinkaa sipulii. Mut nyttemmin must o alkanu tuntuu, et se tais valehella. Mut kaalilaatiko kaalikrämmälei ei häkää pystyny peittää. E mäkää ollu nii pölö et olisi uskonu ettei täs oo krämmälei ku jokane näki et kyl vaa oli. Jot e sit syäny kaalilaatikkoo, kosk oli päättäny jotta pahaa ol.
Sitte must tuli aikune ja opi syämää kaalilaatikkooki. E se mikää perusruaka oo kyl ollu, mut ny viime aikoin o tehny sitä miäli. Jote nyt mu tekis taas miäli laatikkoo, varsiki ku huomasi, et jääkaapis on kaalii (kämppikse). Mut joku hiljane ääni mu pääsisä sano, etä älä helkkaris rupia mitää kaaliruokaa valmistelee. Äläkä ainakaa sitä sit syä jos itte teet. Sillo o meinaa hengenlähtö varmast enemmä ku lähel.
Jotta ette te ny sit reseptiikää saa.
En pitkää aikaa syäny sitä, ku mul ol jotai iha ihmeellisii harhaluuloi. Sillo ku oli viäl järjetö kakar, ni pääti et kaalikäärylei e suuhuni pist. Toivat meinaa mulle miälee jotai iha muuta ku ruoka. Ja päätteli, et sapuska mikä näyttää silt ei voi hyvää olla.
Ja sit mul oli kans sellaisii ennakkoluuloi et en tykänny jos ruaka rousku. Siis pureskelles suus kuuluis rouskis rouskis. Tosi näkkileipää pystyi silt syämään. Outoo. No joka tapaukses en tykänny jos ruaka joukos oli isoi rouskuvii vihannes-krämmälei. Niinko sipulii. Meiä äiti sit väitti, et ei häne tekemis ruokis oo laisinkaa sipulii. Mut nyttemmin must o alkanu tuntuu, et se tais valehella. Mut kaalilaatiko kaalikrämmälei ei häkää pystyny peittää. E mäkää ollu nii pölö et olisi uskonu ettei täs oo krämmälei ku jokane näki et kyl vaa oli. Jot e sit syäny kaalilaatikkoo, kosk oli päättäny jotta pahaa ol.
Sitte must tuli aikune ja opi syämää kaalilaatikkooki. E se mikää perusruaka oo kyl ollu, mut ny viime aikoin o tehny sitä miäli. Jote nyt mu tekis taas miäli laatikkoo, varsiki ku huomasi, et jääkaapis on kaalii (kämppikse). Mut joku hiljane ääni mu pääsisä sano, etä älä helkkaris rupia mitää kaaliruokaa valmistelee. Äläkä ainakaa sitä sit syä jos itte teet. Sillo o meinaa hengenlähtö varmast enemmä ku lähel.
Jotta ette te ny sit reseptiikää saa.
Gayparade ja Moskova
Venäjällä, Moskovan kaupungissa on jälleen yritetty pitää Gayparade. Lopputulos oli jälleen ennalta arvattava: miliisi ja OMON (mellakkapoliisi) ovat hajottaneet mielenosoituksen ja useita mielenosoittajia on pidätetty mm. siitä rikoksesta, että he olivat yrittäneet puhua medialle. Myös kolme suomalaista on pidätetty.
Tällä kertaa homojen oikeuksia vaativa mielenosoitus päättyi sitten näin; huonomminkin tuolla on mennyt. Vuonna 2007 OMON (joka siis on venäläinen poliisiorganisaatio) katseli sivusta, kun vastamielenosoittajat (joiden huhuttiin tulleen paikalle palkattuina, jottei paraati onnistuisi) hakkasi ja pahoinpiteli useita viattomia homojen oikeuksia puolustavaa aktivistia. Ja kun poliisi viimein alkoi reagoida, se alkoi pidättämään pahoinpideltyjä, ei tekijöitä, jotka marssivat kaikessa rauhassa pois tapahtumapaikalta. Pidätettyjen ja pahoinpideltyjen joukossa oli useita Euroopan parlamentin kansanedustajia, jotka syyttivät poliisia mielenosoittajien pahoinpitelyjen tietoisesta sallimisesta ja niin ikään hyvin kovista otteista mielenosoittajia vastaan. Virallinen selitys oli, että OMON oli alimiehitetty eikä siksi pystynyt estämään mielenosoittajien pahoinpitelyä. Todellinen syy on se, että Moskovan pormestari Juri Lužkov oli kieltänyt homojen oikeuksien puolesta marssimisen, koska "homous on Saatanasta" (suora sitaatti pormestarilta). Ja kun päätöstä uhmattiin, poliisille annettiin mahtikäsky olla suojelematta marssijoita.
Vuoden 2007 ongelmia käytettiin sitten ilmeisesti tekosyynä vuonna 2009 kieltää Gayparade, koska paraatista seuraisi levottomuuksia. Järjestäjät osoittivat ihailtavaa siviilirohkeutta ja järjestivät sen silti. Ja viisi minuuttia myöhemmin OMON keskeytti paraatin.
Pidätetyt suomalaisnaiset on vapautettu, mutta kaikille venäläisille ei ole luultavasti käynyt yhtä hyvin. Toivottavasti heitä ei hakata pahasti poliisiasemalla.
Homoseksuaalisuus laillistettiin Venäjällä 1993.
Tällä kertaa homojen oikeuksia vaativa mielenosoitus päättyi sitten näin; huonomminkin tuolla on mennyt. Vuonna 2007 OMON (joka siis on venäläinen poliisiorganisaatio) katseli sivusta, kun vastamielenosoittajat (joiden huhuttiin tulleen paikalle palkattuina, jottei paraati onnistuisi) hakkasi ja pahoinpiteli useita viattomia homojen oikeuksia puolustavaa aktivistia. Ja kun poliisi viimein alkoi reagoida, se alkoi pidättämään pahoinpideltyjä, ei tekijöitä, jotka marssivat kaikessa rauhassa pois tapahtumapaikalta. Pidätettyjen ja pahoinpideltyjen joukossa oli useita Euroopan parlamentin kansanedustajia, jotka syyttivät poliisia mielenosoittajien pahoinpitelyjen tietoisesta sallimisesta ja niin ikään hyvin kovista otteista mielenosoittajia vastaan. Virallinen selitys oli, että OMON oli alimiehitetty eikä siksi pystynyt estämään mielenosoittajien pahoinpitelyä. Todellinen syy on se, että Moskovan pormestari Juri Lužkov oli kieltänyt homojen oikeuksien puolesta marssimisen, koska "homous on Saatanasta" (suora sitaatti pormestarilta). Ja kun päätöstä uhmattiin, poliisille annettiin mahtikäsky olla suojelematta marssijoita.
Vuoden 2007 ongelmia käytettiin sitten ilmeisesti tekosyynä vuonna 2009 kieltää Gayparade, koska paraatista seuraisi levottomuuksia. Järjestäjät osoittivat ihailtavaa siviilirohkeutta ja järjestivät sen silti. Ja viisi minuuttia myöhemmin OMON keskeytti paraatin.
Pidätetyt suomalaisnaiset on vapautettu, mutta kaikille venäläisille ei ole luultavasti käynyt yhtä hyvin. Toivottavasti heitä ei hakata pahasti poliisiasemalla.
Homoseksuaalisuus laillistettiin Venäjällä 1993.
perjantai 15. toukokuuta 2009
Sähläri
Tänään aamulla päätin, että minun on yksinkertaisesti pakko alkaa säästämään rahaa ja ostaa itselleni kunnon työkengät. Nämä kengät, mitkä firma on minulle antanut, painavat älyttömästi, ovat kivikovat ja kalvavat. Niissä on nyt kolmet pohjalliset ja nyt niitä voi pitää ilman tuskanhikeä pienen kävelylenkin jälkeen.
Paitsi että nyt kenkien yläosa kalvaa. Siis se osa, mikä peittää varpaat. Sillä seurauksena, että minulla on nyt ukkovarpaassa tällä hetkellä turvonnut ja tulehtumassa oleva haava/vesikello, joka tasan taatusti aukeaa heti kun vedän kengät jalkaan.
Viimeinen niitti oli tänään, kun kiirehtiessäni töihin, kyseiset "turvakengät" muljahtivat niin, että hyvä ettei nilkka taittunut. Silloin minulla hermot napsahti ja päätin, että oli viimeinen kerta, kun kyseiset tekeleet kinttuihini kiskon.
Muutenkin olen taas tänään sählännyt ja säheltänyt. Se on kumma juttu, miten joskus sitä vain vajoaa eräänlaiseen "paniikkiin" jolloin sitä säätää ja säheltää ja koheltaa. Ja järki sanoo, että rauhoitu, ettei tuossa ole järkeä, mutta silti sitä vain säheltää ja sotkee asiat entistä pahemmin, koska ei voi mukamas hidastaa ja miettiä asioita.
Paitsi että nyt kenkien yläosa kalvaa. Siis se osa, mikä peittää varpaat. Sillä seurauksena, että minulla on nyt ukkovarpaassa tällä hetkellä turvonnut ja tulehtumassa oleva haava/vesikello, joka tasan taatusti aukeaa heti kun vedän kengät jalkaan.
Viimeinen niitti oli tänään, kun kiirehtiessäni töihin, kyseiset "turvakengät" muljahtivat niin, että hyvä ettei nilkka taittunut. Silloin minulla hermot napsahti ja päätin, että oli viimeinen kerta, kun kyseiset tekeleet kinttuihini kiskon.
Muutenkin olen taas tänään sählännyt ja säheltänyt. Se on kumma juttu, miten joskus sitä vain vajoaa eräänlaiseen "paniikkiin" jolloin sitä säätää ja säheltää ja koheltaa. Ja järki sanoo, että rauhoitu, ettei tuossa ole järkeä, mutta silti sitä vain säheltää ja sotkee asiat entistä pahemmin, koska ei voi mukamas hidastaa ja miettiä asioita.
Kenttätaistelu
Viikon jo jatkunut farssi Helsinki-Vantaan lentokentän turvatarkastustoiminnassa sai tänään jatkoa: kello 14 , ns. iltapäiväruuhkan alkaessa, kaikki työvuorossa olleet 100 turvatarkastajaa marssivat ulos työpaikaltaan vastalauseena kilpailutukselle ja sen mahdollisesti aiheuttamiin työehtojen heikkenemiseen. Turvatarkastuksia hoidetaan tällä hetkellä esimiesvoimin, mutta kenttä on hitaasti (tai ei välttämättä edes niin hitaasti) luisumassa kohti kaaosta.
Hallitus on tähän asti nukkunut ruususen unta. Liikenneministeri Anu Vehviläinen (keskusta) ei ole asiaa kommentoinut mitenkään. Tosin nyt poliitikotkin ovat heräämässä. Paavo Arhinmäki (vasemmistoliitto) on jo laatinut asiasta kirjallisen kysymyksen. Muuten poliitikot ovat olleet hiljaa, mutta tähän tulee luultavasti muutos, jos näitä työnseisauksia alkaa tulemaan enemmänkin (ja ainakin Securitas Aviationin pääluottamusmiehen Kai Högmanin mukaan asia ei ole jäämässä tähän). Koska kun kenttä muutaman kerran pistetään sekaisin, siitä alkaa tulla sen luokan tappioita ja sanktioita koneiden myöhästelystä johtuen, että hallitus, joka kuitenkin on täynnä työväen edustajia ja ihmisiä, joille pienen ihmisen asia on sydäntä lähellä, luultavasti herää.
Se, mitä hallitus sitten tekee (jos mitään) jää nähtäväksi. Monet veikkaavat, että poliisit ja rajavartijat komennetaan huolehtimaan turvatarkastuksista (omien töidensä ohella tietenkin). Ja ei kai mikään estä kyhäämästä uutta pakkotyölakia, jota viimeksi sorvattiin, kun hoitajat hyppivät herrojen nenälle?
Hallitus on tähän asti nukkunut ruususen unta. Liikenneministeri Anu Vehviläinen (keskusta) ei ole asiaa kommentoinut mitenkään. Tosin nyt poliitikotkin ovat heräämässä. Paavo Arhinmäki (vasemmistoliitto) on jo laatinut asiasta kirjallisen kysymyksen. Muuten poliitikot ovat olleet hiljaa, mutta tähän tulee luultavasti muutos, jos näitä työnseisauksia alkaa tulemaan enemmänkin (ja ainakin Securitas Aviationin pääluottamusmiehen Kai Högmanin mukaan asia ei ole jäämässä tähän). Koska kun kenttä muutaman kerran pistetään sekaisin, siitä alkaa tulla sen luokan tappioita ja sanktioita koneiden myöhästelystä johtuen, että hallitus, joka kuitenkin on täynnä työväen edustajia ja ihmisiä, joille pienen ihmisen asia on sydäntä lähellä, luultavasti herää.
Se, mitä hallitus sitten tekee (jos mitään) jää nähtäväksi. Monet veikkaavat, että poliisit ja rajavartijat komennetaan huolehtimaan turvatarkastuksista (omien töidensä ohella tietenkin). Ja ei kai mikään estä kyhäämästä uutta pakkotyölakia, jota viimeksi sorvattiin, kun hoitajat hyppivät herrojen nenälle?
Vartijat-arvostelu
Jes!! Sitä tietää olevansa oikealla asialla, kun on tuhlannut rahojaan nähdäkseen elokuvan, joka on saanut amerikkalaisen äärioikeiston raivoihinsa. Debbie Schlussel kävi katsomassa Watchmenin eikä sitten pitänyt näkemästään:
"If you see it yourself, you're also probably a moron and a vapid, indecent human being."
Schlusselin kritiikin kärki kohdistuu elokuvan väkivaltaisuuteen, mikä on täysin ymmärrettävä syy olla pitämättä elokuvasta. Sekä sarjakuva-alkuperäisversio että elokuvaversio ovat väkivaltaisia. Trikoopukuisia hahmoja heiluu ruudulla, mutta väkivalta kuvataan hyvin inhottavalla tavalla.
Mutta Debbietä kiukuttivat muutkin asiat. Popcornit menivät väärään kurkkuun heti, kun jo elokuvan alussa nainen, jota kutsuttiin supersankariksi, paljastui lesboksi. Ja vielä pussasi toista naista! Ja se näytettiin! Heti elokuvan alussa! Ja sanovat naista vielä supersankariksi, hyi.
Schlussel on kovin huolissaan lapsista. Miten selittää pikkuiselle, miksi täti pussaa toista tätiä, koska pikkuisen mieli vaurioituu moisesta törystä. Schlussel on vakaasti päättänyt, että elokuva on tarkoitettu lapsille ja on siksi raivoissaan (elokuva on Suomessa kielletty alle 15-vuotiailta ja Jenkkilässä se on myös R-Rated). Aivan käsittämätöntä saastaa "Hollywoodyn crackia polttelevat huorat" (lähes sanatarkka käännös) työntävät lasten katsottavaksi. Koko vuodatuksesta tulee mieleen eräs Simpsonien henkilöhahmo, joka huutaa joka ikisessä mielenosoituksessa (oli aihe sitten mikä hyvänsä): "Could someone please think of the children!"
Mielenkiintoista keskustelua käydään myös arvostelun kommenttiosiossa. Koko Debbien argumentointi perustuu siihen, että elokuva on markkinoitu lapsille. Kun joku huomauttaa ikärajoista, Debbie vastaa, että elokuva oli markkinoitu lapsille. Kun joku yrittää keskustella elokuvan teemasta tai ideasta, Debbie vastaa, että se oli markkinoitu lapsille.
Ja sitten Debbie hermostuu:
UH, I DON'T NEED TO "DO MY HOMEWORK" WHEN I WATCH AND CRITIQUE A MOVIE THAT'S SICKENING AND MARKETED AT KIDS. ALL I NEED TO DO IS WATCH IT AND KEEP MY SANITY, WHICH ALL OF YOU WATCHMEN IDIOTS APPARENTLY LONG AGO GAVE UP. NO, YOU DON'T HAVE TO BE INTELLIGENT TO FULLY ENJOY IT. ON THE CONTRARY, AS YOU AND THE OTHER WATCHMEN IDIOTS HAVE DEMONSTRATED, YOU HAVE TO BE A COMPLETE FLIPPING IDIOT WITH ZERO INTELLECT AND SOUL. CALLING THIS STUPID STORYLINE A FANTASTIC PLOT JUST SHOWS HOW SIMPLE AND EMPTY YOU ARE.”
"If you see it yourself, you're also probably a moron and a vapid, indecent human being."
Schlusselin kritiikin kärki kohdistuu elokuvan väkivaltaisuuteen, mikä on täysin ymmärrettävä syy olla pitämättä elokuvasta. Sekä sarjakuva-alkuperäisversio että elokuvaversio ovat väkivaltaisia. Trikoopukuisia hahmoja heiluu ruudulla, mutta väkivalta kuvataan hyvin inhottavalla tavalla.
Mutta Debbietä kiukuttivat muutkin asiat. Popcornit menivät väärään kurkkuun heti, kun jo elokuvan alussa nainen, jota kutsuttiin supersankariksi, paljastui lesboksi. Ja vielä pussasi toista naista! Ja se näytettiin! Heti elokuvan alussa! Ja sanovat naista vielä supersankariksi, hyi.
Schlussel on kovin huolissaan lapsista. Miten selittää pikkuiselle, miksi täti pussaa toista tätiä, koska pikkuisen mieli vaurioituu moisesta törystä. Schlussel on vakaasti päättänyt, että elokuva on tarkoitettu lapsille ja on siksi raivoissaan (elokuva on Suomessa kielletty alle 15-vuotiailta ja Jenkkilässä se on myös R-Rated). Aivan käsittämätöntä saastaa "Hollywoodyn crackia polttelevat huorat" (lähes sanatarkka käännös) työntävät lasten katsottavaksi. Koko vuodatuksesta tulee mieleen eräs Simpsonien henkilöhahmo, joka huutaa joka ikisessä mielenosoituksessa (oli aihe sitten mikä hyvänsä): "Could someone please think of the children!"
Mielenkiintoista keskustelua käydään myös arvostelun kommenttiosiossa. Koko Debbien argumentointi perustuu siihen, että elokuva on markkinoitu lapsille. Kun joku huomauttaa ikärajoista, Debbie vastaa, että elokuva oli markkinoitu lapsille. Kun joku yrittää keskustella elokuvan teemasta tai ideasta, Debbie vastaa, että se oli markkinoitu lapsille.
Ja sitten Debbie hermostuu:
UH, I DON'T NEED TO "DO MY HOMEWORK" WHEN I WATCH AND CRITIQUE A MOVIE THAT'S SICKENING AND MARKETED AT KIDS. ALL I NEED TO DO IS WATCH IT AND KEEP MY SANITY, WHICH ALL OF YOU WATCHMEN IDIOTS APPARENTLY LONG AGO GAVE UP. NO, YOU DON'T HAVE TO BE INTELLIGENT TO FULLY ENJOY IT. ON THE CONTRARY, AS YOU AND THE OTHER WATCHMEN IDIOTS HAVE DEMONSTRATED, YOU HAVE TO BE A COMPLETE FLIPPING IDIOT WITH ZERO INTELLECT AND SOUL. CALLING THIS STUPID STORYLINE A FANTASTIC PLOT JUST SHOWS HOW SIMPLE AND EMPTY YOU ARE.”
Ja jatkaa:
”Bottom line: If you're a "Watchmen" fan, there's something sick about you. ...
And maybe your sister should be fed to dogs and your mother raped and your brother should have his arms sawed off (as they do in this snuff/torture-porn movie).”
Debbiestä itsestään kertonee se, että elokuvan parhaimmaksi anniksi hän laskee Rorschachin kommentit liberaaleista ja älyköistä. Kyseinen henkilöhahmo on tarinan mieleltään sairain ilmestys, äärioikeistolaisia mielipiteitä laukova verenhimoinen psykopaatti. Mikä meni sitten Debbieltä ilmeisesti ihan ohi.
tiistai 12. toukokuuta 2009
Skandaalimainoksia
Youtuben ihmeellisestä maailmasta löytyy vaikka mitä. Kotikutoisten filmien (joita elitistinä en kyllä jaksa katsoa – haluan budjetilla tehtyjä tuotoksia!) sieltä löytyy mm. mainoksia, jotka on sensuroitu eli vedetty pois televisiosta erilaisista syistä. Osa niistä on itse asiassa tosi hauskoja ja oivaltaviakin, mutta samalla niissä on niitä heikkouksia, joka tietysti on ollut se syy niiden tuhoon.
Tämä mainos meni huumorin kautta, mutta ilmeisesti ihan kaikkia ei naurattanut.
Volkswagenin tapa kommentoida ajankohtaisia asioita meni myös överiksi. Ja ehkä pikkuisen rasistiseksikin?
Noiden mainosten hyllyttämisen ehkä ymmärtää. Sitten on kuitenkin joitain mainoksia, jotka on tehty taidolla ja esitetty mainoksen aiheen mukaisesti myöhään illalla. Silti ne on poistettu eetteristä. Totuus on monesti ahdistava, ja siksi sitä ei haluta omaan olohuoneeseenkaan. Luulen että se koitui tämän mainoksen kohtaloksi. Ei todellakaan kaikkein iloisin mainos, vaan hyvin ahdistava.
Tämä mainos meni huumorin kautta, mutta ilmeisesti ihan kaikkia ei naurattanut.
Volkswagenin tapa kommentoida ajankohtaisia asioita meni myös överiksi. Ja ehkä pikkuisen rasistiseksikin?
Noiden mainosten hyllyttämisen ehkä ymmärtää. Sitten on kuitenkin joitain mainoksia, jotka on tehty taidolla ja esitetty mainoksen aiheen mukaisesti myöhään illalla. Silti ne on poistettu eetteristä. Totuus on monesti ahdistava, ja siksi sitä ei haluta omaan olohuoneeseenkaan. Luulen että se koitui tämän mainoksen kohtaloksi. Ei todellakaan kaikkein iloisin mainos, vaan hyvin ahdistava.
Blogimainoksia
Huomasin päätyneeni blogilistalla. Hämmentävää.
Mutta ainakin tämä antaa mahdollisuuden vastata Millanin haasteeseen, eli blogin sisältö mainosten silmin:
Eli kesätöitä ja rakkautta vailla se minä sitten olen...
Mutta ainakin tämä antaa mahdollisuuden vastata Millanin haasteeseen, eli blogin sisältö mainosten silmin:
- Kesätyö. Unelmien kesätyö - festarisankari. Jätä hakemus!
- Jottei rakkaus kulje ohi. Nainen! Tutustu heti - saat nyt ilmaista käyttöaikaa kuukaudeksi.
- Lasten seurassa. Onko alkoholinkäyttösi oma asiasi? Muodosta mielipiteesi täällä!
- Työpaikat. Etsimäsi palveluntarjoajat, yhteystiedot ja ajo-ohjeet.
Eli kesätöitä ja rakkautta vailla se minä sitten olen...
Turvari-riita
Finavia ja SOL ovat vastanneet aikaansaamaansa meteliin julkaisemalla tiedotteet:
Finavian tiedote
SOL Palvelut Oy:n tiedote
Että siitä sitten vain hakemaan turvatarkastajaksi!
Finavian ja SOL:in tiedotteista opimme, että SOL Palvelut oli kustannustehokas ja että SOL Palveluiden katsottiin pystyvän vastaamaan alan vaatimuksiin luotettavasti. Ja asiakaspalvelukin on laadukasta.
Eli suomeksi molemmat tiedotteet vahvistavat sen, minkä kaikki toki tiesivätkin jo: raha ratkaisi. Kustannustehokkuus tarkoittaa suomeksi samaa kuin "halvin". Lisäksi tiedotteessa sanotaan jotain aika mielenkiintoista: SOL kertoo, että Finavia katsoi sen kykenevän toimeksiannon laatuvaatimuksiin. Jassoo. Näin komeat sanat eittämättä viittaavat siihen, että kokemusta ja osaamista löytyy. Kaltaiseni typerys tosin tahtoisi esittää tässä kohdassa kysymyksen: millä lentokentällä SOL on aiemmin tehnyt turvatarkastuksia?
Ja mitä asiakaspalveluun tulee niin, on olemassa asiakaspalvelua ja sitten on asiakaspalvelua. Asiakaspalvelu ei ole laadukasta, vaikka kuinka olisi hymyilty tarkastuspisteellä, jos koneeseen pääsee joku, jonka sinne kerta kaikkiaan ei kuuluisi päästä. Se, että lentokenttien turvamääräykset ovatkin nykyisin ylihysteerisiä, ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaan, että lentokoneen turvallisuuden varmistaminen ei ole mikään vitsi.
Jostain syystä Turvallisuusalan ammattiliitto ry ei kelpuuttanut näitä tiedotteita, vaan julkaisi omansa.
Huolimatta Finavian ja SOL:in suorastaan selventävistä tiedotteista, ilkeämielinen voisi yhä epäillä (niin kuin Turvakin näyttäisi), että koko hankkeen takaa löytyy yksi ainoa todellinen syy: lentoliikenteen turvallisuusalan työehtosopimuksen tuhoaminen. Koska onhan se melkoinen sattuma, että SOL astuu puikkoihin täsmälleen samana päivänä, jolloin vartiointialan TES:iin oli kirjattu turvatarkastajien palkankorotukset.
Se, mikä vain pahentaa huhumyllyä on se, että sen enempää SOL kuin Finaviakaan eivät ole suostuneet vastaamaan muutamaan yksinkertaiseen kysymykseen. Koko jupakka antaa erinomaisen kuvan suomalaisesta mentaliteetistä: noustaan perse edellä puuhun, vaikka se ei olisi edes pakko. Avoin tiedottaminen on yhä utopiaa, samoin kuin työntekijöiden kunnioittaminen. Koko soppaa ei olisi edes syntynyt, jos heti oli vastattu näihin yksinkertaisiin kysymyksiin: mitä TES:iä uusi toimija tulee käyttämään, miten vanhojen työntekijöiden siirtymisestä uuden toimijan palvelukseen aiotaan huolehtia ja mikä heidän asemansa uudessa firmassa tulee olemaan? Myöskään kilpailutuksen häviäjät eivät ansaitse puhtaita papereita: sen enempää Securitas Aviation, G4S kuin ISS Securitykaan eivät ole työntekijöidelleen juuri mitään tiedoitelleet. Ja niinpä ollaan tilanteessa, jossa tavalliset työntekijät käyvät jokseenkin kuumina, epätietoisuus ja pelko kukoistavat. Riidellään siitä, että mikä se TES nyt on ja miksi? Kun tietoa ei ole.
Tuo TES-jupakkakin johtuu myös yhdestä alan kummallisista piirteistä: turvatarkastaja-toiminta ei ole vartiointityötä, vaikka osa toimijoista on tähän yrittänyt ahkerasti saada muutosta aikaiseksi. Koska turvatarkastustoiminta kuitenkin on (tähän asti) ollut vartiointiliikkeiden alaista työtä, on "turvareille" maksettu alan TES:in mukaista palkkaa. Sitten tuli uusi toimija, joka huomasi (mahdollisesti, koska edelleenkään ei tiedetä, että mikä se käyttöönotettu TES on), että "hei, eihän tämä ole vartiointityötä" ja läväytti pöytään uuden, halvemman työehtosopimuksen. Ja loppu on historiaa.
Ja uutisiinkin tilanne on päätynyt jo useasti: Uusi-Suomi, Iltalehti ja Yle
Finavian tiedote
SOL Palvelut Oy:n tiedote
Että siitä sitten vain hakemaan turvatarkastajaksi!
Finavian ja SOL:in tiedotteista opimme, että SOL Palvelut oli kustannustehokas ja että SOL Palveluiden katsottiin pystyvän vastaamaan alan vaatimuksiin luotettavasti. Ja asiakaspalvelukin on laadukasta.
Eli suomeksi molemmat tiedotteet vahvistavat sen, minkä kaikki toki tiesivätkin jo: raha ratkaisi. Kustannustehokkuus tarkoittaa suomeksi samaa kuin "halvin". Lisäksi tiedotteessa sanotaan jotain aika mielenkiintoista: SOL kertoo, että Finavia katsoi sen kykenevän toimeksiannon laatuvaatimuksiin. Jassoo. Näin komeat sanat eittämättä viittaavat siihen, että kokemusta ja osaamista löytyy. Kaltaiseni typerys tosin tahtoisi esittää tässä kohdassa kysymyksen: millä lentokentällä SOL on aiemmin tehnyt turvatarkastuksia?
Ja mitä asiakaspalveluun tulee niin, on olemassa asiakaspalvelua ja sitten on asiakaspalvelua. Asiakaspalvelu ei ole laadukasta, vaikka kuinka olisi hymyilty tarkastuspisteellä, jos koneeseen pääsee joku, jonka sinne kerta kaikkiaan ei kuuluisi päästä. Se, että lentokenttien turvamääräykset ovatkin nykyisin ylihysteerisiä, ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaan, että lentokoneen turvallisuuden varmistaminen ei ole mikään vitsi.
Jostain syystä Turvallisuusalan ammattiliitto ry ei kelpuuttanut näitä tiedotteita, vaan julkaisi omansa.
Huolimatta Finavian ja SOL:in suorastaan selventävistä tiedotteista, ilkeämielinen voisi yhä epäillä (niin kuin Turvakin näyttäisi), että koko hankkeen takaa löytyy yksi ainoa todellinen syy: lentoliikenteen turvallisuusalan työehtosopimuksen tuhoaminen. Koska onhan se melkoinen sattuma, että SOL astuu puikkoihin täsmälleen samana päivänä, jolloin vartiointialan TES:iin oli kirjattu turvatarkastajien palkankorotukset.
Se, mikä vain pahentaa huhumyllyä on se, että sen enempää SOL kuin Finaviakaan eivät ole suostuneet vastaamaan muutamaan yksinkertaiseen kysymykseen. Koko jupakka antaa erinomaisen kuvan suomalaisesta mentaliteetistä: noustaan perse edellä puuhun, vaikka se ei olisi edes pakko. Avoin tiedottaminen on yhä utopiaa, samoin kuin työntekijöiden kunnioittaminen. Koko soppaa ei olisi edes syntynyt, jos heti oli vastattu näihin yksinkertaisiin kysymyksiin: mitä TES:iä uusi toimija tulee käyttämään, miten vanhojen työntekijöiden siirtymisestä uuden toimijan palvelukseen aiotaan huolehtia ja mikä heidän asemansa uudessa firmassa tulee olemaan? Myöskään kilpailutuksen häviäjät eivät ansaitse puhtaita papereita: sen enempää Securitas Aviation, G4S kuin ISS Securitykaan eivät ole työntekijöidelleen juuri mitään tiedoitelleet. Ja niinpä ollaan tilanteessa, jossa tavalliset työntekijät käyvät jokseenkin kuumina, epätietoisuus ja pelko kukoistavat. Riidellään siitä, että mikä se TES nyt on ja miksi? Kun tietoa ei ole.
Tuo TES-jupakkakin johtuu myös yhdestä alan kummallisista piirteistä: turvatarkastaja-toiminta ei ole vartiointityötä, vaikka osa toimijoista on tähän yrittänyt ahkerasti saada muutosta aikaiseksi. Koska turvatarkastustoiminta kuitenkin on (tähän asti) ollut vartiointiliikkeiden alaista työtä, on "turvareille" maksettu alan TES:in mukaista palkkaa. Sitten tuli uusi toimija, joka huomasi (mahdollisesti, koska edelleenkään ei tiedetä, että mikä se käyttöönotettu TES on), että "hei, eihän tämä ole vartiointityötä" ja läväytti pöytään uuden, halvemman työehtosopimuksen. Ja loppu on historiaa.
Ja uutisiinkin tilanne on päätynyt jo useasti: Uusi-Suomi, Iltalehti ja Yle
Erilaisia ihmisiä
"Anteeks, mutta tää alue on tarkoitettu vain henkilökunnalle. Tuohon suuntaan, kiitos."
"No miksei täällä muka sais olla?! Ketä se muka häiritsee!?" kivahtaa välittömästi yksi alueella luvattomasti olevista teinitytöistä ja mittailee minua katseellaan päästä jalkoihin.
"Mua se ainakin häiritsee", vastaan. "Joten tohon suuntaan."
Tytöt pyörittelevät halveksuvasti silmiään ja lähtevät maleksimaan osoittamaani suuntaan. Välillä he vilkuilevat olkansa yli minua ja supattavat. Minä astelen heidän perässään varmistaakseni, että he todella poistuvat eivätkä yritä jäädä alueelle päästyään näköetäisyydeltä. Tyttöjen olkien yli kurkkiminen kiihtyy ja lopulta yksi kivahtaa:
"Kyl me osataan itteki kävellä!"
"No kävele sitten", minä ärähdän takaisin ja jatkan kävelyäni.Tytöt poistuvat alueelta ja minusta vaikuttaa siltä, että yksi näyttää minulle keskisormea. Ainakin jos katseet tappaisivat niin...
Teen virheen, ja palaan takaisin valvomoon. Joku kuudes vaisto saa minut kuitenkin kääntämään kameran osoittamaan suljettua aluetta. Ja kas kummaa, samat tytöt parveilevat jälleen alueella.
Lähden kiroillen ja mielessäni pyörii erilaisia mahdollisia avausrepliikkejä. Asiallisia ("Mitä te täällä taas olette"), tiukkoja ("Enks mä just käskeny teidät pois täältä") ja ivallisia("Ymmärryksessä vikaa vai"). En kuitenkaan ehdi käyttää niitä ainoatakaan, koska heti kun tytöt näkevät minut, kaikki pinkaisevat juoksuun ja reippailevat alueelta pois.
Siitä ei ole kovinkaan kauan, kun moinen ivallinen vihamielisyys olisi saanut minut hämmennyksiin ja ahdistumaan. Nyt olen jo turtumassa siihen.
- - -
Kaupassa esiteltävänä oleva tietokone hälytti. Ja kovaa. Hälytyslaitteen pärinä kuului toiselle puolelle kauppaa, jossa minä olin. Päästyäni perille paikalla oli myös työkaverini ja paikan myyjä. Ilmeisesti joku oli töninyt tms. esiteltävänä olevaa konetta, mikä oli laukaissut siihen kiinnitetyn hälytinlaitteen. Myyjä kiemurtelee pöydän alle kytkemään hälytintä pois päältä. Se ei onnistu kovin helposti, hälytin tekee tehtävänsä ja ujeltaa jatkuvasti. Lopulta sen sammuttaminen kuitenkin onnistuu ja kaikki palaavat omiin tehtäviinsä.
Kävelen kaikessa rauhassa kaupan halki, kun yhtäkkiä hihaani tulee nykäisemään 12-13-vuotias poika. "Anteeks että mä sain ton hälyttimen soimaan. Mä luulin että sen koneen saa laittaa päälle." Hieman hämmentyneenä, mutta ilahtuneena tästä rehellisyydestä kiitän poikaa rehellisyydestä ja vakuutan, että kaikki on kunnossa. Näitä vääriä hälytyksiä sattuu. Poika on kuitenkin ensimmäinen joka pyytää anteeksi aiheuttamaansa vaivaa.
Siitä jää hyvä mieli.
"No miksei täällä muka sais olla?! Ketä se muka häiritsee!?" kivahtaa välittömästi yksi alueella luvattomasti olevista teinitytöistä ja mittailee minua katseellaan päästä jalkoihin.
"Mua se ainakin häiritsee", vastaan. "Joten tohon suuntaan."
Tytöt pyörittelevät halveksuvasti silmiään ja lähtevät maleksimaan osoittamaani suuntaan. Välillä he vilkuilevat olkansa yli minua ja supattavat. Minä astelen heidän perässään varmistaakseni, että he todella poistuvat eivätkä yritä jäädä alueelle päästyään näköetäisyydeltä. Tyttöjen olkien yli kurkkiminen kiihtyy ja lopulta yksi kivahtaa:
"Kyl me osataan itteki kävellä!"
"No kävele sitten", minä ärähdän takaisin ja jatkan kävelyäni.Tytöt poistuvat alueelta ja minusta vaikuttaa siltä, että yksi näyttää minulle keskisormea. Ainakin jos katseet tappaisivat niin...
Teen virheen, ja palaan takaisin valvomoon. Joku kuudes vaisto saa minut kuitenkin kääntämään kameran osoittamaan suljettua aluetta. Ja kas kummaa, samat tytöt parveilevat jälleen alueella.
Lähden kiroillen ja mielessäni pyörii erilaisia mahdollisia avausrepliikkejä. Asiallisia ("Mitä te täällä taas olette"), tiukkoja ("Enks mä just käskeny teidät pois täältä") ja ivallisia("Ymmärryksessä vikaa vai"). En kuitenkaan ehdi käyttää niitä ainoatakaan, koska heti kun tytöt näkevät minut, kaikki pinkaisevat juoksuun ja reippailevat alueelta pois.
Siitä ei ole kovinkaan kauan, kun moinen ivallinen vihamielisyys olisi saanut minut hämmennyksiin ja ahdistumaan. Nyt olen jo turtumassa siihen.
- - -
Kaupassa esiteltävänä oleva tietokone hälytti. Ja kovaa. Hälytyslaitteen pärinä kuului toiselle puolelle kauppaa, jossa minä olin. Päästyäni perille paikalla oli myös työkaverini ja paikan myyjä. Ilmeisesti joku oli töninyt tms. esiteltävänä olevaa konetta, mikä oli laukaissut siihen kiinnitetyn hälytinlaitteen. Myyjä kiemurtelee pöydän alle kytkemään hälytintä pois päältä. Se ei onnistu kovin helposti, hälytin tekee tehtävänsä ja ujeltaa jatkuvasti. Lopulta sen sammuttaminen kuitenkin onnistuu ja kaikki palaavat omiin tehtäviinsä.
Kävelen kaikessa rauhassa kaupan halki, kun yhtäkkiä hihaani tulee nykäisemään 12-13-vuotias poika. "Anteeks että mä sain ton hälyttimen soimaan. Mä luulin että sen koneen saa laittaa päälle." Hieman hämmentyneenä, mutta ilahtuneena tästä rehellisyydestä kiitän poikaa rehellisyydestä ja vakuutan, että kaikki on kunnossa. Näitä vääriä hälytyksiä sattuu. Poika on kuitenkin ensimmäinen joka pyytää anteeksi aiheuttamaansa vaivaa.
Siitä jää hyvä mieli.
maanantai 11. toukokuuta 2009
Vaalit
Ympäri käydään ja yhteen tullaan:
- Kokoomuksesta tuli työväenpuolue
- Keskusta palaa Kekkosen juurille. Ja Matti Vanhanen, josta tuli pääministeri, koska Anneli Jäätteenmäki sai potkut pääministerin pallilta luettuaan luvatta presidentinkansliasta lähetettyjä asiakirjoja, houkuttelee Anneli Jäätteenmäkeä puolueen presidenttiehdokkaaksi. Ja keskustan puoluesihteeri Korhonen, joka viime kevään vaalirahaskandaalin jälkeen lupasi lisätä avoimuutta rahoituksen suhteen, vastasi harvinaislaatuisen avoimesti, kun "etelän paha metia" kysyi paljonko kepun EU-vaalibudjetti on: "En kerro" vastasi tämä avoimuuden perikuva.
- SDP:stä tuli vihreiden arvojen edustaja.
Vaalit ovat kummallista aikaa.
Päivitys 12.5: Täsmennetty kirjoitelmia.
- Kokoomuksesta tuli työväenpuolue
- Keskusta palaa Kekkosen juurille. Ja Matti Vanhanen, josta tuli pääministeri, koska Anneli Jäätteenmäki sai potkut pääministerin pallilta luettuaan luvatta presidentinkansliasta lähetettyjä asiakirjoja, houkuttelee Anneli Jäätteenmäkeä puolueen presidenttiehdokkaaksi. Ja keskustan puoluesihteeri Korhonen, joka viime kevään vaalirahaskandaalin jälkeen lupasi lisätä avoimuutta rahoituksen suhteen, vastasi harvinaislaatuisen avoimesti, kun "etelän paha metia" kysyi paljonko kepun EU-vaalibudjetti on: "En kerro" vastasi tämä avoimuuden perikuva.
- SDP:stä tuli vihreiden arvojen edustaja.
Vaalit ovat kummallista aikaa.
Päivitys 12.5: Täsmennetty kirjoitelmia.
Pohdintaa
Millan kirjoitti lasten kasvatuksesta ja häpeästä. Minua ei lapsena piiskattu, mutta tukkapöllyä kyllä sain, jos olin ylittänyt tietyt rajat (esim vedellyt pikkuveljeä urakalla turpiin, kun se ärsytti). Tukkapöllyn saaminen ei ollut kivaa, mutta sitä kautta oppi tietyt rajat ja sen, että teoista on seuraamuksena. Epämiellyttäviäkin.
En tiedä kuvittelenko vain, mutta jotenkin tämä ajatus rajojen asettamisesta tuntuu olevan nykyisin kateissa osalla vanhemmista. Ja sen näkee nuorista, että ei ole asetettu mitään rajoja, joista olisi pidetty kiinni. Se on karhunpalvelus nuorille, koska "jokaiselle hevoselle löytyy kengittäjä". Eli jossain vaiheessa joku pakottaa ihmisen noudattamaan tiettyjä rajoja. Vaikka sitten väkisin, jos ihminen ei muuten ymmärrä. Ja valitettavasti se joku on sitten usein poliisi ja oikeuslaitos.
Vartijana joskus näkee nuoria, joiden käytös on täysin rajatonta. Kuvitellaan, että voidaan tehdä omien oikkujen ja mielihalujen mukaan. Kunnes se vartija tulee ja nappaa kädestä kiinni, että lopeta. Jolloin osa nuorista menee täysin hysteerisiksi. Se ei ole mitään esitystä, vaan kenties jonkinlaista maailmankuvan murskaantumisen synnyttämää voimakasta kauhua. Koska he eivät ole koskaan aiemmin joutuneet sellaiseen tilanteeseen, että joku paitsi vaatii heiltä jotain, niin myös tarvittaessa pakottaa heidät tahtoonsa. Äkillisesti heidän tahtoaan ei enää noudatetakaan ja koko käsitys siitä, millainen tämä maailma on ja millainen minun asemani (=koskematon) siinä on, heittääkin häränpyllyä. Sen täytyy olla hirvittävä kokemus ja minua käy niitä nuoria sääliksi, vaikka heidän hysteerinen huutonsa "Täähän on pahoinpitelyä!" saattaakin olla rasittavaa.
Tai sitten se on sitä narsismia, mikä on kyllä vieläkin pelottavampi ajatus.
En tiedä kuvittelenko vain, mutta jotenkin tämä ajatus rajojen asettamisesta tuntuu olevan nykyisin kateissa osalla vanhemmista. Ja sen näkee nuorista, että ei ole asetettu mitään rajoja, joista olisi pidetty kiinni. Se on karhunpalvelus nuorille, koska "jokaiselle hevoselle löytyy kengittäjä". Eli jossain vaiheessa joku pakottaa ihmisen noudattamaan tiettyjä rajoja. Vaikka sitten väkisin, jos ihminen ei muuten ymmärrä. Ja valitettavasti se joku on sitten usein poliisi ja oikeuslaitos.
Vartijana joskus näkee nuoria, joiden käytös on täysin rajatonta. Kuvitellaan, että voidaan tehdä omien oikkujen ja mielihalujen mukaan. Kunnes se vartija tulee ja nappaa kädestä kiinni, että lopeta. Jolloin osa nuorista menee täysin hysteerisiksi. Se ei ole mitään esitystä, vaan kenties jonkinlaista maailmankuvan murskaantumisen synnyttämää voimakasta kauhua. Koska he eivät ole koskaan aiemmin joutuneet sellaiseen tilanteeseen, että joku paitsi vaatii heiltä jotain, niin myös tarvittaessa pakottaa heidät tahtoonsa. Äkillisesti heidän tahtoaan ei enää noudatetakaan ja koko käsitys siitä, millainen tämä maailma on ja millainen minun asemani (=koskematon) siinä on, heittääkin häränpyllyä. Sen täytyy olla hirvittävä kokemus ja minua käy niitä nuoria sääliksi, vaikka heidän hysteerinen huutonsa "Täähän on pahoinpitelyä!" saattaakin olla rasittavaa.
Tai sitten se on sitä narsismia, mikä on kyllä vieläkin pelottavampi ajatus.
Oikeutta
Asiallinen päätös käräjäoikeudelta:
Nainen tuomittiin maksamaan 400 euroa sakkoja järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisesta ja 1200 euroa vahingonkorvauksia kunnianloukkauksesta.
Koko jupakka oli saanut alkunsa, kun humalassa ollut nainen saapui satamaterminaaliin seuralaisensa kanssa ja vaati terminaalissa ollutta kahta järjestyksenvalvojaa kantamaan hänen laukkujaan. Järjestyksenvalvojat kieltäytyivät annetusta tehtävästä, koska se ei kuulunut heidän tehtäviinsä.
Tästä nainen, joka oli esimiesasemassa samassa yrityksessä kuin järjestyksenvalvojat (joskaan ei turvallisuuspuolella), suuttui ja vaati kieltäytynyttä järjestyksenvalvojaa kertomaan nimensä. Lisäksi lukuisten ihmisten kuullen nainen nimitteli ja haukkui järjestyksenvalvojaa mm. manneksi, mutakuonoksi, värivammaiseksi ja maahanmuuttajaksi ja uhkasi järjestää tälle potkut esimiesasemaansa vedoten. Tilanne eskaloitui siihen, että naisen seuralaisena ollut mies yritti heittää järjestyksenvalvojaa matkalaukulla. Toinen järjestyksenvalvoja kuitenkin esti heiton ja mies vietiin maahan ja kytkettiin käsirautoihin.
Nainen yritti sen jälkeen useasti päästä kiinniotetun seuralaisensa luo, eikä uskonut mitään kehotusta, käskyä tai edes fyysistä estämistä pysyä poissa tieltä (siinä vaiheessa, kun joku otetaan kiinni voimakeinoja käyttämällä, niin yhdelläkään ulkopuolisella ei ole mitään asiaa kiinniottavan järkkärin/vartijan/poliisin ns. "iholle"). Lisäksi naisen kovaääninen mekkalointi oli vain yllyttänyt maassa makaavan miehen vastarintaa. Niinpä myös nainen otettiin kiinni ja kytkettiin käsirautoihin. Nainen itse kertoi, että hän oli vain yrittänyt päästä seuralaisensa luo antamaan tälle ensiapua, koska miehen päähän oli tullut verta vuotava haava maahanviennin yhteydessä. Järjestyksenvalvojat olivat tosin itsekin tarjonneet miehelle ensiapua, josta tämä oli kuitenkin kieltäytynyt.
Sitten kutsuttiin poliisit ja nyt sitten oltiin käräjillä, joka totesi (tuomio ei ole vielä lainvoimainen), että huolimatta yleisestä luulosta, järjestyksenvalvojankaan ei tarvitse työkseen kuunnella ihmisten solvaamista ja pilkkaa.
Nainen tuomittiin maksamaan 400 euroa sakkoja järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisesta ja 1200 euroa vahingonkorvauksia kunnianloukkauksesta.
Koko jupakka oli saanut alkunsa, kun humalassa ollut nainen saapui satamaterminaaliin seuralaisensa kanssa ja vaati terminaalissa ollutta kahta järjestyksenvalvojaa kantamaan hänen laukkujaan. Järjestyksenvalvojat kieltäytyivät annetusta tehtävästä, koska se ei kuulunut heidän tehtäviinsä.
Tästä nainen, joka oli esimiesasemassa samassa yrityksessä kuin järjestyksenvalvojat (joskaan ei turvallisuuspuolella), suuttui ja vaati kieltäytynyttä järjestyksenvalvojaa kertomaan nimensä. Lisäksi lukuisten ihmisten kuullen nainen nimitteli ja haukkui järjestyksenvalvojaa mm. manneksi, mutakuonoksi, värivammaiseksi ja maahanmuuttajaksi ja uhkasi järjestää tälle potkut esimiesasemaansa vedoten. Tilanne eskaloitui siihen, että naisen seuralaisena ollut mies yritti heittää järjestyksenvalvojaa matkalaukulla. Toinen järjestyksenvalvoja kuitenkin esti heiton ja mies vietiin maahan ja kytkettiin käsirautoihin.
Nainen yritti sen jälkeen useasti päästä kiinniotetun seuralaisensa luo, eikä uskonut mitään kehotusta, käskyä tai edes fyysistä estämistä pysyä poissa tieltä (siinä vaiheessa, kun joku otetaan kiinni voimakeinoja käyttämällä, niin yhdelläkään ulkopuolisella ei ole mitään asiaa kiinniottavan järkkärin/vartijan/poliisin ns. "iholle"). Lisäksi naisen kovaääninen mekkalointi oli vain yllyttänyt maassa makaavan miehen vastarintaa. Niinpä myös nainen otettiin kiinni ja kytkettiin käsirautoihin. Nainen itse kertoi, että hän oli vain yrittänyt päästä seuralaisensa luo antamaan tälle ensiapua, koska miehen päähän oli tullut verta vuotava haava maahanviennin yhteydessä. Järjestyksenvalvojat olivat tosin itsekin tarjonneet miehelle ensiapua, josta tämä oli kuitenkin kieltäytynyt.
Sitten kutsuttiin poliisit ja nyt sitten oltiin käräjillä, joka totesi (tuomio ei ole vielä lainvoimainen), että huolimatta yleisestä luulosta, järjestyksenvalvojankaan ei tarvitse työkseen kuunnella ihmisten solvaamista ja pilkkaa.
perjantai 8. toukokuuta 2009
SOL
Yksityisellä turvallisuusalalla menee "lujaa". Helsinki-Vantaan lentokentällä kilpailutettiin turvatarkastustoiminta ja tarjouskilpailun voitti SOL Palvelut Oy. Siis yritys, jonka päätoimi on tähän asti ollut siivoustoiminta. SOL on monen maahanmuuttajan ensimmäinen työpaikka Suomessa ja sen mukainen on palkkakin (linkki, linkki 2 ja linkki 3, johtavat Ylen sivuille). Vartioimisliikeluvat SOL hankki vasta ihan viime aikoina ja silloin sen ennakoitiin tarkoittavan yrityksen tähtäävän receptionisti-markkinoille. Kukaan ei kaiketi kuitenkaan varsinaisesti uskonut, että SOL pystyisi kilpailemaan uskottavasti sellaisten yritysten kanssa, joiden päätoimi on puhtaasti vartiointipalvelujen tuottaminen.
Nyt Finavia on kuitenkin tekemässä historiaa ja valitsi siivousfirman vastaamaan lentomatkustajien turvallisuudesta. Ei voi SOL:ia ainakaan varovaisuudesta syyttää: siitä vain heti hoitamaan kansainvälisen lentokentän turvatarkastuksia. Itse vain huomaan miettiväni, että mistä he löytävät työnjohdon, jonka tulisi mielellään osata asiansakin. Koska työntekijä voi olla tietämätön; mutta sitten on kusiset paikat, jos esimiehetkin ovat sitä. Kuinka moni kokenut turvatarkastaja on halukas siirtymään SOL:in palvelukseen?
Kilpailutuksen voittaneena SOLin tarjous oli luonnollisesti alempi kuin muiden kilpailijoiden. Tämän oletetaan johtuvan siitä, että SOL tulee käyttämään turvatarkastajiensa kanssa eri työehtosopimusta kuin ISS, Securitas ja G4S olivat käyttäneet. Kolmen viimeisimmän firman työntekijät olivat saamassa vartiointialan työehtosopimuksen mukaiset palkankorotukset syksyllä 2009. SOL:in turvatarkastajille niitä ei ole tulossa ja palkkojen uskotaan olevan 20% pienempiä kuin mitä muut firmat olivat maksaneet. Lisäksi minimityöaika lyhentyy kahteen tuntiin siitä viidestä tunnista, joka määrätään vartiointialan tessissä.
Lisäksi oletetaan että viime vuosien innovaatiot yhdistää eri ammatteja toisiinsa (mikä toki ei palkassa näy) yleistyvät ja lähitulevaisuudessa Helsinki-Vantaan lentokentällä tullaan näkemään rautaisia siivooja-vartija, siivooja-turvatarkastaja ja siivooja-turvatarkastaja-vartija ammattilaisia, jotka mopattuaan lattian nykäisevät turvatarkastajaliivit päälle, tekevät turvatarkastusta muutaman tunnin ja menevät sitten tyhjentämään roskikset.
Kyse on suoraan sanottuna ihan puhtaasta v*ttuilusta kaikkien näiden ammattikuntien edustajille. Teidän työnne on niin naurettavan helppoa, että ne voidaan vaikka yhdistää. Tätä mantraahan meille (niin vartijoille, turvatarkastajille kuin siivoojillekin) ovat tavalliset ihmiset hokeneet jo vuositolkulla ja arvostus (mikä?) on ollut kaikkea muuta kuin korkea. Nyt tähän kuoroon ovat sitten liittyneet omat esimiehet ja palveluita ostavat asiakkaat. Koska tuon yhdistelyn ainoa tarkoitus on selkeä: kaksi kärpästä yhdellä iskulla; kun yksi työntekijä tekee yhdellä surkealla palkalla kahta työtä, firma saa voittoa. Ja Finavia voi myös hykerrellä: eipä tarvitse maksaa paljoa, kun sama äijä hoitaa niin turvallisuuden kuin siisteydenkin.
Yksityisen turvallisuusalan tulevaisuudelle tämä ei myöskään taida luvata hyvää. Vaikka ammattikuntaamme ei kansalaisten keskuudessa juurikaan arvosteta, lainsäätäjät ja viranomaiset sentään suhtautuvat meihin myötämielisesti ja asiakasyritykset (ainakin) uskovat ja luottavat vartijoihinsa ja heidän ammattitaitoonsa. Mutta miten sitten käy, kun arvostus siivooja-vartijoiden/siivooja-turvatarkastajien myötä putoaa vielä alemmaksi? Kun uudet toimijat saavat toimeksiantoja lupaamalla mitä vaan halvalla ja maksavat työntekijöilleen nippa nappa minimin? Kun kaikilla yhteisillä sopimuksilla pyyhitään persusta, koska tärkeintä on vain ja ainoastaan firman voitto ja asiakkaan säästö?
Eletäänkö täälläkin pian vaihetta, jossa firmat palkkaavat aivan kenet tahansa, joka suostuu ihan mihin tahansa?Tuleeko turvallisuusalan töistä nyt vuorostaan niitä töitä, joihin firma tyrkkää sen liki kielitaidottoman maahanmuuttajan, joka ei vielä ymmärrä tai voi sille mitään, että häntä käytetään rumasti hyväksi?
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos SOL tulee mukaan asiallisena toimijana mukaan vartiointialalla. Se tarkoittaa ammattitaitoisen henkilöstön palkkaamista kilpailukykyisellä palkalla ja alan oman tessin noudattamista. Sillä vaikka Suomessakin vartijan työhön liitetään kaikenlaista oheistyötä, vielä täällä ei olla menty äärimmäisyyksiin, vaikka firmat kilpailutuksessaan ovatkin valmiina lupaamaan lähes mitä tahansa. Täällä - ainakin toistaiseksi -vartijan työ edellyttää kykyä selviytyä pakollisesta koulutuksesta kokeineen. Täällä - ainakin toistaiseksi - vartijan työn tekeminen edellyttää myös viranomaisten hyväksyntää. Ja täällä - ainakin toistaiseksi - vartiointialan työntekijät ovat järjestäytynyttä ja työ perustuu työehtosopimukseen. Mutta kuinka kauan? Vartiointialalla kilpailu on raakaa ja keinot tienata monesti vähän sitä sun tätä, mutta TES kuitenkin säätää sen minipalkan, työajat ja vastaavat. Nyt on keksitty, että tienataan lisää voittoa ottamalla käyttöön uusi TES, jolla saadaan vedettyä työvoimakustannukset vieläkin alemmas. Ja hyvä aika myös kokeilla tätä. Työtöntä työvoimaahan on tarjolla vaikka kuinka paljon.
Alkaako vartiointialan lopullinen syöksykierre Helsinki-Vantaan kentältä, jossa lopullisesti unohdetaan sellaiset "naurettavuudet" kuin työehtosopimukset ja siirrytään ajatteluun, että "jos halvalla saa, se on hyvä."? Aika näyttää. Iltasanomien mukaan turvatarkastajat kuitenkin uhkaavat jo lakolla.
Nyt Finavia on kuitenkin tekemässä historiaa ja valitsi siivousfirman vastaamaan lentomatkustajien turvallisuudesta. Ei voi SOL:ia ainakaan varovaisuudesta syyttää: siitä vain heti hoitamaan kansainvälisen lentokentän turvatarkastuksia. Itse vain huomaan miettiväni, että mistä he löytävät työnjohdon, jonka tulisi mielellään osata asiansakin. Koska työntekijä voi olla tietämätön; mutta sitten on kusiset paikat, jos esimiehetkin ovat sitä. Kuinka moni kokenut turvatarkastaja on halukas siirtymään SOL:in palvelukseen?
Kilpailutuksen voittaneena SOLin tarjous oli luonnollisesti alempi kuin muiden kilpailijoiden. Tämän oletetaan johtuvan siitä, että SOL tulee käyttämään turvatarkastajiensa kanssa eri työehtosopimusta kuin ISS, Securitas ja G4S olivat käyttäneet. Kolmen viimeisimmän firman työntekijät olivat saamassa vartiointialan työehtosopimuksen mukaiset palkankorotukset syksyllä 2009. SOL:in turvatarkastajille niitä ei ole tulossa ja palkkojen uskotaan olevan 20% pienempiä kuin mitä muut firmat olivat maksaneet. Lisäksi minimityöaika lyhentyy kahteen tuntiin siitä viidestä tunnista, joka määrätään vartiointialan tessissä.
Lisäksi oletetaan että viime vuosien innovaatiot yhdistää eri ammatteja toisiinsa (mikä toki ei palkassa näy) yleistyvät ja lähitulevaisuudessa Helsinki-Vantaan lentokentällä tullaan näkemään rautaisia siivooja-vartija, siivooja-turvatarkastaja ja siivooja-turvatarkastaja-vartija ammattilaisia, jotka mopattuaan lattian nykäisevät turvatarkastajaliivit päälle, tekevät turvatarkastusta muutaman tunnin ja menevät sitten tyhjentämään roskikset.
Kyse on suoraan sanottuna ihan puhtaasta v*ttuilusta kaikkien näiden ammattikuntien edustajille. Teidän työnne on niin naurettavan helppoa, että ne voidaan vaikka yhdistää. Tätä mantraahan meille (niin vartijoille, turvatarkastajille kuin siivoojillekin) ovat tavalliset ihmiset hokeneet jo vuositolkulla ja arvostus (mikä?) on ollut kaikkea muuta kuin korkea. Nyt tähän kuoroon ovat sitten liittyneet omat esimiehet ja palveluita ostavat asiakkaat. Koska tuon yhdistelyn ainoa tarkoitus on selkeä: kaksi kärpästä yhdellä iskulla; kun yksi työntekijä tekee yhdellä surkealla palkalla kahta työtä, firma saa voittoa. Ja Finavia voi myös hykerrellä: eipä tarvitse maksaa paljoa, kun sama äijä hoitaa niin turvallisuuden kuin siisteydenkin.
Yksityisen turvallisuusalan tulevaisuudelle tämä ei myöskään taida luvata hyvää. Vaikka ammattikuntaamme ei kansalaisten keskuudessa juurikaan arvosteta, lainsäätäjät ja viranomaiset sentään suhtautuvat meihin myötämielisesti ja asiakasyritykset (ainakin) uskovat ja luottavat vartijoihinsa ja heidän ammattitaitoonsa. Mutta miten sitten käy, kun arvostus siivooja-vartijoiden/siivooja-turvatarkastajien myötä putoaa vielä alemmaksi? Kun uudet toimijat saavat toimeksiantoja lupaamalla mitä vaan halvalla ja maksavat työntekijöilleen nippa nappa minimin? Kun kaikilla yhteisillä sopimuksilla pyyhitään persusta, koska tärkeintä on vain ja ainoastaan firman voitto ja asiakkaan säästö?
Eletäänkö täälläkin pian vaihetta, jossa firmat palkkaavat aivan kenet tahansa, joka suostuu ihan mihin tahansa?Tuleeko turvallisuusalan töistä nyt vuorostaan niitä töitä, joihin firma tyrkkää sen liki kielitaidottoman maahanmuuttajan, joka ei vielä ymmärrä tai voi sille mitään, että häntä käytetään rumasti hyväksi?
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos SOL tulee mukaan asiallisena toimijana mukaan vartiointialalla. Se tarkoittaa ammattitaitoisen henkilöstön palkkaamista kilpailukykyisellä palkalla ja alan oman tessin noudattamista. Sillä vaikka Suomessakin vartijan työhön liitetään kaikenlaista oheistyötä, vielä täällä ei olla menty äärimmäisyyksiin, vaikka firmat kilpailutuksessaan ovatkin valmiina lupaamaan lähes mitä tahansa. Täällä - ainakin toistaiseksi -vartijan työ edellyttää kykyä selviytyä pakollisesta koulutuksesta kokeineen. Täällä - ainakin toistaiseksi - vartijan työn tekeminen edellyttää myös viranomaisten hyväksyntää. Ja täällä - ainakin toistaiseksi - vartiointialan työntekijät ovat järjestäytynyttä ja työ perustuu työehtosopimukseen. Mutta kuinka kauan? Vartiointialalla kilpailu on raakaa ja keinot tienata monesti vähän sitä sun tätä, mutta TES kuitenkin säätää sen minipalkan, työajat ja vastaavat. Nyt on keksitty, että tienataan lisää voittoa ottamalla käyttöön uusi TES, jolla saadaan vedettyä työvoimakustannukset vieläkin alemmas. Ja hyvä aika myös kokeilla tätä. Työtöntä työvoimaahan on tarjolla vaikka kuinka paljon.
Alkaako vartiointialan lopullinen syöksykierre Helsinki-Vantaan kentältä, jossa lopullisesti unohdetaan sellaiset "naurettavuudet" kuin työehtosopimukset ja siirrytään ajatteluun, että "jos halvalla saa, se on hyvä."? Aika näyttää. Iltasanomien mukaan turvatarkastajat kuitenkin uhkaavat jo lakolla.
torstai 7. toukokuuta 2009
Näin
"Tätä tuuliajolla ajelehtivaa maailmaa eivät muokkaa mitkään epämääräiset metafyysiset voimat. Ei Jumala lapsia tapa. Ei Onnetar heitä teurasta eikä Kohtalo syötä heitä koirille. Vaan me. Vain me." - Alan Moore, Vartijat.
On yllättävää/järkyttävää, miten vähän ihmiskunnan verisestä historiasta me modernit ihmiset oikein tiedämme. Miten vähän meille siitä opetetaan. Vaikka itsekin olen historian harrastaja, silti löydän jatkuvasti tiedoissani aukkoja, mitä tulee erilaisiin kauheuksiin, joita ihmiskunnassa on toteutettu. Enkä nyt puhu edes mistään "pikku jutuista" (älytön sanavalinta, mutta en nyt muutakaan keksinyt) vaan systemaattisesta kymmenien-satojen tuhansien ihmisten tappamisesta.
Me tiedämme natsi-Saksassa toteutetut hirmuteot. Me tiedämme Stalinin vainoista, mutta tietomme niiden yksityiskohdista ovat jo hieman heikommat (kuka esimerkiksi muistaa Ukrainassa tietentahtoen toteutetut nälänhädät ennen toista maailmansotaa?) Kiinassa tehdyt hirmuteot alkavat jo vaatimaan pinnistystä, Pol Pot ja punakhmerit edellyttävät jo perehtyneisyyttä (ei niistä ainakaan minulle koulussa historiantunneilla kerrottu).
Mutta kuinka moni meistä tietää mitään Turkin Armeniassa toteuttamasta kansanmurhasta? Jossa kuoli satoja tuhansia, ellei peräti miljoonia armenialaisia? Ja joka toteutettiin vuonna 1915, kauan ennen Hitlerin Saksaa ja Stalinin Neuvostoliittoa.
Tai mennään vielä kauemmas historiaan, Afrikan Kongoon, jonka nykyinenkin anarkia voidaan yhä vetää lähes suorassa syy-yhteydessä Belgian kuningas Leopold II:een, joka rikastutti itseään ja Belgiaa siinä sivussa ihmisten verellä ja käsillä (kirjaimellisesti, koska "kurittomat" kongolaiset pidettiin nuhteessa leikkaamalla heidän kätensä irti) . Arvioidaan että vuosina 1877-1908 Kongon vapaavaltioksi kutsutulla alueella tapettiin miljoonia ihmisiä. Tarkkaa määrää ei tiedetä, arviot vaihtelevat kolmesta miljoonasta viiteen miljoonaan, joissain lähteissä taas arvioidaan, että alueen väestömäärä olisi pudonnut 20 miljoonasta ihmisestä kahdeksaan miljoonaan vapaavaltion aikana. Asiasta kiinnostuneet (taas typerä sana tässä yhteydessä) voivat hankkia lisätietoa lukemalla vaikka Adam Hochschildin kirjan Kuningas Leopoldin haamu: Kertomus ahneudesta, terrorista ja sankaruudesta siirtomaa-ajan Afrikassa. Kirjassa kerrotaan muuten yhdestä niin ikään totaalisesti unohdetusta tosielämän sankarista, E.D. Morrellista, satamakirjurista, jonka ansiosta Leopoldin verinen hirmuvalta Kongossa päättyi. Morrellista en ollut koskaan kuullutkaan ennen kuin luin sattumalta kyseisen kirjan vuosia sitten, sen sijaan "sankarillisesta" Henry Morton Stanleysta ("Doctor Livingstone, I presume?"), joka auttoi Leopoldia saamaan Kongon alueen valtaansa, minulle kyllä kerrottiin.
Mutta jos meiltä historia unohtuu, niin ei voi hurrata silläkään mitä tiedämme nykyajan ja lähihistorian tapahtumista. Käsi sydämelle, kuinka monelle meistä paikat nimeltä Staropromyslovski, Alkhan-Jurt, Novye Aldi tai Samashki sanovat yhtään mitään? Rehellisesti voin itse myöntää, että minä en tiennyt niistä mitään, kunnes luin niistä englanninkielisessä Wikipediassa. Nuo ovat siis tsetsenialaisia kyliä/pieniä kaupunkeja, joissa venäläiset joukot ovat toteuttaneet joukkomurhia 1990-luvun loppupuolelta 2000-luvun alkuun.
Tai kuinka moni meistä tiesi, että tuhansia tsetseenejä on kadonnut jäljettömiin? He luultavasti löytyisivät, jos joku pystyisi etsimään, nimettömistä joukkohaudoista. Lisäksi on otettava huomioon kaksi asiaa: 1) nuo ovat viralliset luvut ja 2) ne on koottu pääosin Tsetsenian toisen sodan alkupuolelta, ennen kuin Tsetseniasta tuli käytännössä lähes suljettu alue, jonne ulkopuolisilla ei ole asiaa. Maailmahan ei ole enää vuosiin "tiennyt" yhtään mitään siitä, mitä Tsetseniassa oikein tapahtuu. Epäilen/pelkään, että tulevaisuuden historiankirjoissa tullaan kirjoittamaan Tsetsenian kansanmurhasta, jolle maailma käänsi selkänsä.
Enkä usko, että Länsi tulee selviämään yhtään sen puhtaimmin paperein mitä tulee Irakin sotaan tai siihen, mitä se on suvainnut sallia käydessään "terrorismin vastaista sotaa" (CIA:n salaiset vankilat ja vankilennot, ihmisten katoaminen länsimaissa ja kidutuksen hyväksyminen, kunhan sitä ei kutsuta kidutukseksi tai sen suorittavat "barbaarit" eli arabiliittolaiset)
Ja kaikki tämä on loppujen lopuksi vain ripaus siitä, mitä täällä tapahtuu. Se mitä koulujen pihalla tapahtuu, on vain minikokoinen maailma. Siellä, kuten maailmassakin, ihmiskunta jakaantuu niihin, joita potkitaan, niihin, jotka potkivat, ja siihen suureen enemmistöön, joka katsoo vieressä tekemättä mitään.
On yllättävää/järkyttävää, miten vähän ihmiskunnan verisestä historiasta me modernit ihmiset oikein tiedämme. Miten vähän meille siitä opetetaan. Vaikka itsekin olen historian harrastaja, silti löydän jatkuvasti tiedoissani aukkoja, mitä tulee erilaisiin kauheuksiin, joita ihmiskunnassa on toteutettu. Enkä nyt puhu edes mistään "pikku jutuista" (älytön sanavalinta, mutta en nyt muutakaan keksinyt) vaan systemaattisesta kymmenien-satojen tuhansien ihmisten tappamisesta.
Me tiedämme natsi-Saksassa toteutetut hirmuteot. Me tiedämme Stalinin vainoista, mutta tietomme niiden yksityiskohdista ovat jo hieman heikommat (kuka esimerkiksi muistaa Ukrainassa tietentahtoen toteutetut nälänhädät ennen toista maailmansotaa?) Kiinassa tehdyt hirmuteot alkavat jo vaatimaan pinnistystä, Pol Pot ja punakhmerit edellyttävät jo perehtyneisyyttä (ei niistä ainakaan minulle koulussa historiantunneilla kerrottu).
Mutta kuinka moni meistä tietää mitään Turkin Armeniassa toteuttamasta kansanmurhasta? Jossa kuoli satoja tuhansia, ellei peräti miljoonia armenialaisia? Ja joka toteutettiin vuonna 1915, kauan ennen Hitlerin Saksaa ja Stalinin Neuvostoliittoa.
Tai mennään vielä kauemmas historiaan, Afrikan Kongoon, jonka nykyinenkin anarkia voidaan yhä vetää lähes suorassa syy-yhteydessä Belgian kuningas Leopold II:een, joka rikastutti itseään ja Belgiaa siinä sivussa ihmisten verellä ja käsillä (kirjaimellisesti, koska "kurittomat" kongolaiset pidettiin nuhteessa leikkaamalla heidän kätensä irti) . Arvioidaan että vuosina 1877-1908 Kongon vapaavaltioksi kutsutulla alueella tapettiin miljoonia ihmisiä. Tarkkaa määrää ei tiedetä, arviot vaihtelevat kolmesta miljoonasta viiteen miljoonaan, joissain lähteissä taas arvioidaan, että alueen väestömäärä olisi pudonnut 20 miljoonasta ihmisestä kahdeksaan miljoonaan vapaavaltion aikana. Asiasta kiinnostuneet (taas typerä sana tässä yhteydessä) voivat hankkia lisätietoa lukemalla vaikka Adam Hochschildin kirjan Kuningas Leopoldin haamu: Kertomus ahneudesta, terrorista ja sankaruudesta siirtomaa-ajan Afrikassa. Kirjassa kerrotaan muuten yhdestä niin ikään totaalisesti unohdetusta tosielämän sankarista, E.D. Morrellista, satamakirjurista, jonka ansiosta Leopoldin verinen hirmuvalta Kongossa päättyi. Morrellista en ollut koskaan kuullutkaan ennen kuin luin sattumalta kyseisen kirjan vuosia sitten, sen sijaan "sankarillisesta" Henry Morton Stanleysta ("Doctor Livingstone, I presume?"), joka auttoi Leopoldia saamaan Kongon alueen valtaansa, minulle kyllä kerrottiin.
Mutta jos meiltä historia unohtuu, niin ei voi hurrata silläkään mitä tiedämme nykyajan ja lähihistorian tapahtumista. Käsi sydämelle, kuinka monelle meistä paikat nimeltä Staropromyslovski, Alkhan-Jurt, Novye Aldi tai Samashki sanovat yhtään mitään? Rehellisesti voin itse myöntää, että minä en tiennyt niistä mitään, kunnes luin niistä englanninkielisessä Wikipediassa. Nuo ovat siis tsetsenialaisia kyliä/pieniä kaupunkeja, joissa venäläiset joukot ovat toteuttaneet joukkomurhia 1990-luvun loppupuolelta 2000-luvun alkuun.
Tai kuinka moni meistä tiesi, että tuhansia tsetseenejä on kadonnut jäljettömiin? He luultavasti löytyisivät, jos joku pystyisi etsimään, nimettömistä joukkohaudoista. Lisäksi on otettava huomioon kaksi asiaa: 1) nuo ovat viralliset luvut ja 2) ne on koottu pääosin Tsetsenian toisen sodan alkupuolelta, ennen kuin Tsetseniasta tuli käytännössä lähes suljettu alue, jonne ulkopuolisilla ei ole asiaa. Maailmahan ei ole enää vuosiin "tiennyt" yhtään mitään siitä, mitä Tsetseniassa oikein tapahtuu. Epäilen/pelkään, että tulevaisuuden historiankirjoissa tullaan kirjoittamaan Tsetsenian kansanmurhasta, jolle maailma käänsi selkänsä.
Enkä usko, että Länsi tulee selviämään yhtään sen puhtaimmin paperein mitä tulee Irakin sotaan tai siihen, mitä se on suvainnut sallia käydessään "terrorismin vastaista sotaa" (CIA:n salaiset vankilat ja vankilennot, ihmisten katoaminen länsimaissa ja kidutuksen hyväksyminen, kunhan sitä ei kutsuta kidutukseksi tai sen suorittavat "barbaarit" eli arabiliittolaiset)
Ja kaikki tämä on loppujen lopuksi vain ripaus siitä, mitä täällä tapahtuu. Se mitä koulujen pihalla tapahtuu, on vain minikokoinen maailma. Siellä, kuten maailmassakin, ihmiskunta jakaantuu niihin, joita potkitaan, niihin, jotka potkivat, ja siihen suureen enemmistöön, joka katsoo vieressä tekemättä mitään.
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Vappu
Pysyttelin vapun visusti poissa Helsingin keskustasta, koska minua suoraan sanottuna ällöttää katsella räkäposkella heiluvia humalaisia ihmisiä, joiden päässä keikkuu valkoinen ylioppilaslakki ja kaulassa hassun hauskasti serpentiiniä. Eikä minua huvita kahlata myöskään roskassa, paskassa ja kusessa (jälkimmäiset eivät ole tässä yhteydessä edes vertauskuvia).
Vappu on minusta suoraan sanottuna typerä ja turha juhla, älytön juopottelu/perseilyjuhla, jolla ei useimmille ihmisille taida olla mitään muuta merkitystä kuin se että saa keekoilla paskanen lakki päässä kolmen promillen kännissä kuset housussa. Ja se on muka ihan okei ja perinteikästä. Typeryydessä sen kanssa kilpailevat ainoastaan juhannus ja uusivuosi.
En juhlinut.
Vappu on minusta suoraan sanottuna typerä ja turha juhla, älytön juopottelu/perseilyjuhla, jolla ei useimmille ihmisille taida olla mitään muuta merkitystä kuin se että saa keekoilla paskanen lakki päässä kolmen promillen kännissä kuset housussa. Ja se on muka ihan okei ja perinteikästä. Typeryydessä sen kanssa kilpailevat ainoastaan juhannus ja uusivuosi.
En juhlinut.
maanantai 4. toukokuuta 2009
Auktoriteetti
Hain tänään Etappi-paperit yliopistossa. Opintouudistuksen myötä minun on laadittava suunnitelma opintojeni etenemisestä tai minun ei anneta kirjautua läsnäolevaksi ensi vuonna. Etappi-järjestelmä on nimittäin huomannut, että en ole vieläkään valmistunut teologian kandidaatiksi.
Lueskelin papereita ja hymyilin pirullisesti. Laadin kyllä paperit, mutta noudatanko... Ja silloin sen tajusini: minulla on auktoriteettiongelma.
Olen aina ollut kiltti ja kuuliainen, auktoriteettien vastustus ei ole mielestäni koskaan ollut osa minua. En ole heiluttanut banderollia tai pukeutunut vallankumouksellisesti. Siksi olikin hätkähdyttävää tajuta, että minulla silti on auktoriteettiongelma.
Lukiossa meidän piti laatia aina esseisiin ideakartta. Minä en niitä tarvinnut, joten piirustelin ideakartan aina viimeiseksi, jo saatuani esseen valmiiksi. Aika usein kieli poskessa, pirullinen pilke silmäkulmassa. En kärsinyt tästä ylimääräisestä työstä, vaan nautin silminnähden koko homman typeryydestä. Tein siis italialaista työnseisausta : tein täsmälleen sen mitä käskettiin, vaikka siinä ei mitään järkeä ollutkaan.
Kun minua neuvottiin olemaan hakematta metroon töihin, pistin heti hakemuksen sisälle.
Kun piispainkokous vaatii kolmea klassista kieltä papiksi haluavilta, minä en opiskele ainuttakaan. Ja purnaan ja pilkkaan minkä ehdin.
Kun minulle ehdotettiin opintoneuvojalle menoa, päätin että menen sinne korkeintaan kilon palasina.
Ehkä saisin opintoihini lisää vauhtia, jos minua kiellettäisiin opiskelemasta.
Lueskelin papereita ja hymyilin pirullisesti. Laadin kyllä paperit, mutta noudatanko... Ja silloin sen tajusini: minulla on auktoriteettiongelma.
Olen aina ollut kiltti ja kuuliainen, auktoriteettien vastustus ei ole mielestäni koskaan ollut osa minua. En ole heiluttanut banderollia tai pukeutunut vallankumouksellisesti. Siksi olikin hätkähdyttävää tajuta, että minulla silti on auktoriteettiongelma.
Lukiossa meidän piti laatia aina esseisiin ideakartta. Minä en niitä tarvinnut, joten piirustelin ideakartan aina viimeiseksi, jo saatuani esseen valmiiksi. Aika usein kieli poskessa, pirullinen pilke silmäkulmassa. En kärsinyt tästä ylimääräisestä työstä, vaan nautin silminnähden koko homman typeryydestä. Tein siis italialaista työnseisausta : tein täsmälleen sen mitä käskettiin, vaikka siinä ei mitään järkeä ollutkaan.
Kun minua neuvottiin olemaan hakematta metroon töihin, pistin heti hakemuksen sisälle.
Kun piispainkokous vaatii kolmea klassista kieltä papiksi haluavilta, minä en opiskele ainuttakaan. Ja purnaan ja pilkkaan minkä ehdin.
Kun minulle ehdotettiin opintoneuvojalle menoa, päätin että menen sinne korkeintaan kilon palasina.
Ehkä saisin opintoihini lisää vauhtia, jos minua kiellettäisiin opiskelemasta.
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
Bongari
"Sä olet Jussi aika utelias", sanoi työkaveri kerran minulle nauraen. Myönnän tuon kritiikin osuvan ja uppoavan. Olen aina ollut utelias, ja olen tästä piirteestäni täälläkin kertonut. Minusta on mukava tietää, miten asiat ovat ja miten ne toimivat.
Olen myös bongari. Jotkut bongaavat lintuja, minä bongailen univormuja ja viranomaisia. Olen yhä siis se 12-vuotias pikkupoika, ohi ajava poliisiauto saa varmasti pääni kääntymään. Uteliaisuus taas on saanut minut ottamaan selvää siitä, mitä ne eri merkit tarkoittavat viranomaisten autojen kyljissä. Löytämisen ja tietämisen ilo ovat yhtä suuria. Opettamaan olen harvemmin päässyt, koska kovin montaa eivät jostain kumman syystä kiinnosta samalla lailla poliisiautot/paloautot/ambulanssit ja niiden kyljissä olevat tekstit. Kerran selitin Valtterille, että juuri ohitsemme ajanut poliisiauto oli kenttäjohtajan auto. Valtteri ilmeisesti vaistosi vaaran, eikä edes kysynyt että mistä sen tiesin ja mikä on kenttäjohtaja. Tosin taisin kertoa sen hänelle silti...
Viranomaisten bongailussa on toki se huono puoli, että kun on nähnyt yhden, on nähnyt ne kaikki, koska autot tuppaavat olemaan aika samanlaisia. Sen sijaan yksityisten vartiointifirmojen autojen ja toimipukujen bongailu tuo värikästä vaihtelua.
Kävelin tässä kerran syömään ja näin matkallani hopeanvärisen auton, jonka kyljessä oleva logo kertoi sen olevan FPS Securityn auto. FPS:n autoja en ole jostain syystä kovinkaan paljoa nähnyt, joten voisi kai sanoa bonganneeni "harvinaisuuden". Auton kylki näytti hieman kolhitulta, voi tosin olla että se johtui katuvaloista, tai sitten joku oli antanut "palautetta" firmalle, jolla on Helsingissä joissain piireissä huono maine.
Istuuduttuani syömään ikkunan ohitse ajoi Turvatiimin auto. Noitakaan ei kovin useasti näe, pohdiskelin itsekseni, katukuvassa huomattavasti yleisempiä ovat Securitaksen ja G4S:n autot, mikä tietysti on ihan luonnollistakin, onhan kyse kahdesta suurimmasta firmasta. Ja heti tätä pohdittuani ohi ajoi G4S:n piiriauto.
ISS:n autoja näkee myös aika harvoin, mietin samalla kun ihmettelin tätä yllättävää vartijatulvaa. Ja kas vain, heti piakkoin pihalle parkkeeraa ISS:n piirivartija.
Loppujen lopuksi ainoa firma, jota en nähnyt katukuvassa, oli se Securitas.
Ja tämän tekstin julkaisu saa minut vaikuttamaan tosi kummalliselta hyypiöltä.
Olen myös bongari. Jotkut bongaavat lintuja, minä bongailen univormuja ja viranomaisia. Olen yhä siis se 12-vuotias pikkupoika, ohi ajava poliisiauto saa varmasti pääni kääntymään. Uteliaisuus taas on saanut minut ottamaan selvää siitä, mitä ne eri merkit tarkoittavat viranomaisten autojen kyljissä. Löytämisen ja tietämisen ilo ovat yhtä suuria. Opettamaan olen harvemmin päässyt, koska kovin montaa eivät jostain kumman syystä kiinnosta samalla lailla poliisiautot/paloautot/ambulanssit ja niiden kyljissä olevat tekstit. Kerran selitin Valtterille, että juuri ohitsemme ajanut poliisiauto oli kenttäjohtajan auto. Valtteri ilmeisesti vaistosi vaaran, eikä edes kysynyt että mistä sen tiesin ja mikä on kenttäjohtaja. Tosin taisin kertoa sen hänelle silti...
Viranomaisten bongailussa on toki se huono puoli, että kun on nähnyt yhden, on nähnyt ne kaikki, koska autot tuppaavat olemaan aika samanlaisia. Sen sijaan yksityisten vartiointifirmojen autojen ja toimipukujen bongailu tuo värikästä vaihtelua.
Kävelin tässä kerran syömään ja näin matkallani hopeanvärisen auton, jonka kyljessä oleva logo kertoi sen olevan FPS Securityn auto. FPS:n autoja en ole jostain syystä kovinkaan paljoa nähnyt, joten voisi kai sanoa bonganneeni "harvinaisuuden". Auton kylki näytti hieman kolhitulta, voi tosin olla että se johtui katuvaloista, tai sitten joku oli antanut "palautetta" firmalle, jolla on Helsingissä joissain piireissä huono maine.
Istuuduttuani syömään ikkunan ohitse ajoi Turvatiimin auto. Noitakaan ei kovin useasti näe, pohdiskelin itsekseni, katukuvassa huomattavasti yleisempiä ovat Securitaksen ja G4S:n autot, mikä tietysti on ihan luonnollistakin, onhan kyse kahdesta suurimmasta firmasta. Ja heti tätä pohdittuani ohi ajoi G4S:n piiriauto.
ISS:n autoja näkee myös aika harvoin, mietin samalla kun ihmettelin tätä yllättävää vartijatulvaa. Ja kas vain, heti piakkoin pihalle parkkeeraa ISS:n piirivartija.
Loppujen lopuksi ainoa firma, jota en nähnyt katukuvassa, oli se Securitas.
Ja tämän tekstin julkaisu saa minut vaikuttamaan tosi kummalliselta hyypiöltä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)