Mul tekis miäli vähä kaalilaatikkoo.
En pitkää aikaa syäny sitä, ku mul ol jotai iha ihmeellisii harhaluuloi. Sillo ku oli viäl järjetö kakar, ni pääti et kaalikäärylei e suuhuni pist. Toivat meinaa mulle miälee jotai iha muuta ku ruoka. Ja päätteli, et sapuska mikä näyttää silt ei voi hyvää olla.
Ja sit mul oli kans sellaisii ennakkoluuloi et en tykänny jos ruaka rousku. Siis pureskelles suus kuuluis rouskis rouskis. Tosi näkkileipää pystyi silt syämään. Outoo. No joka tapaukses en tykänny jos ruaka joukos oli isoi rouskuvii vihannes-krämmälei. Niinko sipulii. Meiä äiti sit väitti, et ei häne tekemis ruokis oo laisinkaa sipulii. Mut nyttemmin must o alkanu tuntuu, et se tais valehella. Mut kaalilaatiko kaalikrämmälei ei häkää pystyny peittää. E mäkää ollu nii pölö et olisi uskonu ettei täs oo krämmälei ku jokane näki et kyl vaa oli. Jot e sit syäny kaalilaatikkoo, kosk oli päättäny jotta pahaa ol.
Sitte must tuli aikune ja opi syämää kaalilaatikkooki. E se mikää perusruaka oo kyl ollu, mut ny viime aikoin o tehny sitä miäli. Jote nyt mu tekis taas miäli laatikkoo, varsiki ku huomasi, et jääkaapis on kaalii (kämppikse). Mut joku hiljane ääni mu pääsisä sano, etä älä helkkaris rupia mitää kaaliruokaa valmistelee. Äläkä ainakaa sitä sit syä jos itte teet. Sillo o meinaa hengenlähtö varmast enemmä ku lähel.
Jotta ette te ny sit reseptiikää saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti