Kuten otsikosta huomaatte, on sitä kieliä luettu.
Eli suameks tossa olis tarkoitus lukea: "Sisäistä paskiaista etsimässä". Koska sitä olen tässä nyt ahkerasti harjoitellut.
Minun helmasyntini, akilleen kantapääni ja kryptoniittini on halu olla kaikille mukamas "kiltti". En tahdo pahoittaa kenenkään mieltä, eli en tahdo sanoa suoraan mitä ajattelen, koska pelkään, että joku pahoittaa siitä mielensä.
Toinen helmasyntini on vakaumus siitä, että jos on töihin suostunut, niin samalla on suostunut kaikkiin työn mahdollisesti mukanaan tuomiin velvollisuuksiin ja tehtäviin. Ja niistä ei luisteta. Tämän estää jo kolmas vakaumukseni, jonka mukaan lupaukset on pidettävä.
Mutta nyt olen alkanut miettimään, että onko se näin. Onko minulla oikeus kieltäytyä esim. jostain työtehtävästä? Onko minulla oikeus olla "itsekäs" ja yrittää toimia sen mukaan, mikä minun järkeni ja minun tunteideni mukaan olisi järkevintä? Ja olisiko minulla oikeus sanoutua irti muiden tunteiden käsittelystä ja käsitellä vaan ne omani omassa päänupissani sen sijaan että ahtaan sinne omieni lisäksi myös sen, mitä muut ehkä mahdollisesti ajattelevat ja kokevat?
Olisiko minun aika luopua siitä megalomaanisesta ylimielisyydestä (jota kiltteydeksikin kutsutaan) että minä olen vastuussa kaikesta ja kaikista ja antaa myös toisten ihmisten tahdolle jotain arvoa? Ja luottaa siihen, että kyllä ne kestää ja kyllä ne osaa sanoa ei?
Mutta kun se on vaikeaa.
1 kommentti:
Minä olen kamppaillut aika kauan saman kysymyksen kanssa. Helpottaa hieman, kun ympärilleen katsomalla huomaa aika nopeasti, miten pahaan sotkuun liian kiltit ihmiset voivat saada omat ja toisten asiat, jos lupaavat enemmän kuin lopulta jaksavat kunnolla pitää.
Minut pelasti pulasta oikeastaan vasta nämä sairaudet. Paradoksaalista kyllä liika kiltteys taitaa olla myös osasyy niiden puhkeamiseen..
Tsemppiä vaan kilteyden KOHTUULLISTAMISEEN, sillä perustaltaanhan kiltteys on hyvä juttu.
Lähetä kommentti