Näin

"Tätä tuuliajolla ajelehtivaa maailmaa eivät muokkaa mitkään epämääräiset metafyysiset voimat. Ei Jumala lapsia tapa. Ei Onnetar heitä teurasta eikä Kohtalo syötä heitä koirille. Vaan me. Vain me." - Alan Moore, Vartijat.

On yllättävää/järkyttävää, miten vähän ihmiskunnan verisestä historiasta me modernit ihmiset oikein tiedämme. Miten vähän meille siitä opetetaan. Vaikka itsekin olen historian harrastaja, silti löydän jatkuvasti tiedoissani aukkoja, mitä tulee erilaisiin kauheuksiin, joita ihmiskunnassa on toteutettu. Enkä nyt puhu edes mistään "pikku jutuista" (älytön sanavalinta, mutta en nyt muutakaan keksinyt) vaan systemaattisesta kymmenien-satojen tuhansien ihmisten tappamisesta.

Me tiedämme natsi-Saksassa toteutetut hirmuteot. Me tiedämme Stalinin vainoista, mutta tietomme niiden yksityiskohdista ovat jo hieman heikommat (kuka esimerkiksi muistaa Ukrainassa tietentahtoen toteutetut nälänhädät ennen toista maailmansotaa?) Kiinassa tehdyt hirmuteot alkavat jo vaatimaan pinnistystä, Pol Pot ja punakhmerit edellyttävät jo perehtyneisyyttä (ei niistä ainakaan minulle koulussa historiantunneilla kerrottu).

Mutta kuinka moni meistä tietää mitään Turkin Armeniassa toteuttamasta kansanmurhasta? Jossa kuoli satoja tuhansia, ellei peräti miljoonia armenialaisia? Ja joka toteutettiin vuonna 1915, kauan ennen Hitlerin Saksaa ja Stalinin Neuvostoliittoa.

Tai mennään vielä kauemmas historiaan, Afrikan Kongoon, jonka nykyinenkin anarkia voidaan yhä vetää lähes suorassa syy-yhteydessä Belgian kuningas Leopold II:een, joka rikastutti itseään ja Belgiaa siinä sivussa ihmisten verellä ja käsillä (kirjaimellisesti, koska "kurittomat" kongolaiset pidettiin nuhteessa leikkaamalla heidän kätensä irti) . Arvioidaan että vuosina 1877-1908 Kongon vapaavaltioksi kutsutulla alueella tapettiin miljoonia ihmisiä. Tarkkaa määrää ei tiedetä, arviot vaihtelevat kolmesta miljoonasta viiteen miljoonaan, joissain lähteissä taas arvioidaan, että alueen väestömäärä olisi pudonnut 20 miljoonasta ihmisestä kahdeksaan miljoonaan vapaavaltion aikana. Asiasta kiinnostuneet (taas typerä sana tässä yhteydessä) voivat hankkia lisätietoa lukemalla vaikka Adam Hochschildin kirjan Kuningas Leopoldin haamu: Kertomus ahneudesta, terrorista ja sankaruudesta siirtomaa-ajan Afrikassa. Kirjassa kerrotaan muuten yhdestä niin ikään totaalisesti unohdetusta tosielämän sankarista, E.D. Morrellista, satamakirjurista, jonka ansiosta Leopoldin verinen hirmuvalta Kongossa päättyi. Morrellista en ollut koskaan kuullutkaan ennen kuin luin sattumalta kyseisen kirjan vuosia sitten, sen sijaan "sankarillisesta" Henry Morton Stanleysta ("Doctor Livingstone, I presume?"), joka auttoi Leopoldia saamaan Kongon alueen valtaansa, minulle kyllä kerrottiin.

Mutta jos meiltä historia unohtuu, niin ei voi hurrata silläkään mitä tiedämme nykyajan ja lähihistorian tapahtumista. Käsi sydämelle, kuinka monelle meistä paikat nimeltä Staropromyslovski, Alkhan-Jurt, Novye Aldi tai Samashki sanovat yhtään mitään? Rehellisesti voin itse myöntää, että minä en tiennyt niistä mitään, kunnes luin niistä englanninkielisessä Wikipediassa. Nuo ovat siis tsetsenialaisia kyliä/pieniä kaupunkeja, joissa venäläiset joukot ovat toteuttaneet joukkomurhia 1990-luvun loppupuolelta 2000-luvun alkuun.

Tai kuinka moni meistä tiesi, että tuhansia tsetseenejä on kadonnut jäljettömiin? He luultavasti löytyisivät, jos joku pystyisi etsimään, nimettömistä joukkohaudoista. Lisäksi on otettava huomioon kaksi asiaa: 1) nuo ovat viralliset luvut ja 2) ne on koottu pääosin Tsetsenian toisen sodan alkupuolelta, ennen kuin Tsetseniasta tuli käytännössä lähes suljettu alue, jonne ulkopuolisilla ei ole asiaa. Maailmahan ei ole enää vuosiin "tiennyt" yhtään mitään siitä, mitä Tsetseniassa oikein tapahtuu. Epäilen/pelkään, että tulevaisuuden historiankirjoissa tullaan kirjoittamaan Tsetsenian kansanmurhasta, jolle maailma käänsi selkänsä.

Enkä usko, että Länsi tulee selviämään yhtään sen puhtaimmin paperein mitä tulee Irakin sotaan tai siihen, mitä se on suvainnut sallia käydessään "terrorismin vastaista sotaa" (CIA:n salaiset vankilat ja vankilennot, ihmisten katoaminen länsimaissa ja kidutuksen hyväksyminen, kunhan sitä ei kutsuta kidutukseksi tai sen suorittavat "barbaarit" eli arabiliittolaiset)

Ja kaikki tämä on loppujen lopuksi vain ripaus siitä, mitä täällä tapahtuu. Se mitä koulujen pihalla tapahtuu, on vain minikokoinen maailma. Siellä, kuten maailmassakin, ihmiskunta jakaantuu niihin, joita potkitaan, niihin, jotka potkivat, ja siihen suureen enemmistöön, joka katsoo vieressä tekemättä mitään.