Pitkästä aikaa taas kirjoitin novellin, joka ei millään tavalla ollut saanut vaikutteita omasta elämästäni. Siis ihan puhdasta mielikuvitusta. Se on vielä hieman kesken, en ole kirjoittanut alkua, vaan kirjoitin tarinan siitä lähtien kun alkaa tapahtua ja katsoin mihin se johtaa.
Heti kun tarina oli valmis (eli kirjoitettu päätökseen, vaikka alkua ei edelleenkään ole) iski krapula. Eli pettymys siihen mitä oli tullut kirjoitettua. Ei se kelpaa, huono juttu.
Kirjoittaminen oli hauskaa, varsinkin kun tekstiä syntyi, mutta kun pääsisi yli tuosta jälkivaiheesta, niin ehkä sitä taas löytäisi pitkästä aikaa sen monta vuotta kadoksissa olleen tarinankerronta-vaiheen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti