Ajattelin sitten valmistua tänä keväänä. Tai ainakin saada opinnot sellaiseen pisteeseen, että voin koska tahansa heittää paperit sisään systeemiin ja ulos putkahtaa uunituore maisteri. Siis kaikki pakolliset, välttämättömät ja tarvittavat opinnot maisterintutkinnon tieltä pois ja pakettiin.
Kaikki on muuten tosi hyvällä mallilla, mutta muutama kieliopinto, jotka teologin (varsinkin kirkon virkaan tähtäävän) täytyy suorittaa, on yhä tekemättä. En ole kovin hyvä kielten opiskelija ja minun on ollut vaikea motivoida itseäni opiskelemaan niitä. Ainahan on olemassa se seuraava vuosi.
Niinpä päätin sitten, että hankitaan sitä motivaatiota ja löin kaverin kanssa vetoa siitä, että saan ne valmiiksi. Kaveri puolestaan kuuliaisesti väitti että en saa. Samankaltainen systeemi toimi gradunkin kanssa hyvin. Kun riittävän moni ihminen tiesi, että aion palauttaa graduni keväällä, en kehdannut jättää gradua tekemättä ja se on nyt siis palautettu ja hyväksytty komealla arvosanalla.
Koska kieliopintojen suhteen pelkkä kasvojen menetys ei riitä, koska saatan hyvinkin päättää että kyllä siitä selviää hengissä, löimme vetoa ihan konkreettisesta asiasta. Vedon hävinnyt ostaa toiselle kannettavan tietokoneen. Ja vastapuoli lupasi myös lyödä löylyä lisää kertomalla kaikille tutuillemme, että minä valmistun keväällä.
Joten, syyskuun alussa, kun opinnot taas alkavat, minä otan urakakseni saada suoritettua klassisten kielten opinnot (30 opintopistettä) toukokuun loppuun mennessä. Lisäksi pitää suorittaa yksi ruotsinkurssi ja yksi kirjatentti. Ja sitten - omien laskujeni mukaan - olen valmis maisteri ja kaikki mahdolliset muut opinnot/kurssit, joita mahdollisesti kuluvani lukuvuotena suoritan, ovat vain omien kiinnostuksen kohteiden täyttämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti