Muutama vuosi takaperin, ennen kuin pääsin yliopistoon, lukion ja armeijan jälkeen, piti hankkia töitä. Helpommin sanottu kuin tehty: ei minkäänlaista ammatillista koulutusta tai osaamista, ei autoa, pieni kotikylä, ei kunnolla toimivaa joukkoliikennettä. Haastatteluissa toki kävin. Tässä joitain muistoja:
Soitin maanviljelijälle, joka haki hernepellolleen poimijoita. Ilmoitin olevani halukas töihin. Kävimme seuraavan keskustelun:
Viljelijä: "Niin kuinkas vanha sinä jo olet?"
Minä: "22"
Viljelijä: "Miksi sinä tahdot hernepellolle töihin tuossa iässä?"
Minä: "No kun jostain pitäisi saada töitä." (olisin toki voinut valehdella että koen herneenpoiminnan olevan kutsumukseni, mutta jotenkin epäilin että se ei menisi läpi.)
Viljelijä: "Onko sulla minkälaiset ajokortit?"
Minä: "B-kortti."
Viljelijä: "Niin kun tuon ikäiselle ehkä sopisi nuo kuskinhommat... Mutta me soitellaan kun tarvitaan."
Soittoa odottelen yhä. Olin ilmeisesti liian vanha hernepellolle.
- - -
Toisen kerran sain äkillisen toimintapuuskan ja hyppäsin linja-auton kyytiin ja sillä suureen naapurikaupunkiin heti aamusta. Siellä marssin postin päätoimistoon ja pyysin päästä henkilöstöpäällikön puheille. Tämä onnistui ja minä ilmoitin nohevana että haluaisin päästä töihin, jos se vain onnistuisi, kiitos.
Henkilöstöpäällikkö oli hieman kummissaan tällaisesta yllättävästä tilanteesta, mutta haastatteli minut nyt kuitenkin ihan vakavissaan.
Tarina olisi huomattavasti parempi jos voisin kertoa, että minusta tuli sitten posteljooni, mutta valitettavasti ei tullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti