Sarjakuvavouhotusta

Kävin sitten tuhlaamassa sarjakuvakaupassa. Mukaan tarttuivat seuraavat sarjakuvaromaanit:

Frank Millerin Batman: Yön ritari (alkuperäinen nimi Batman: The Dark Knight Returns). Nimestä huolimatta ei liity mitenkään Christopher Nolanin uuteen elokuvaan The Dark Knight. Molemmat toki kertovat Batmanista, mutta siihen yhtäläisyydet melkein loppuvatkin.

Millerin vuonna 1986 julkaistu romaani sijoittuu epämääräiseen tulevaisuuteen, jossa alkoholisoitunut Bruce Wayne, 55-vee., on ripustanut Batmanin viitan naulaan jo yli kymmenen vuotta sitten Robinin kuoleman jälkeen. Kylmän sodan maailma on hitaasti liukumassa kohti ydinsotaa Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välien kiristyessä äärimmilleen. Samalla Waynen kotikaupunki Gotham City on vajoamassa anarkiaan ja rikollisten valtaan, kun kaupungin katuja pitävät hallussaan Mutanteiksi kutsutut äärimmäisen väkivaltainen teinirikollisten jengi. Hitaasti, mutta varmasti, Waynen raivo maailmanmenon vuoksi kasvaa ja kasvaa, kunnes lopulta Batman palaa kaduille entistä brutaalimpana.

Toinen ostamani sarjakuvaromaani taas on Alan Mooren Vartijat (alkuperäinen nimi Watchmen ). Mooren romaani on myös julkaistu vuonna 1986 ja lähtokohdat ovat jonkin verran samanlaiset. Eletään vuotta 1985 eräänlaisessa vaihtoehtomaailmassa , jossa USA voitti Vietnamin sodan ja Richard Nixon on edelleen presidenttinä. Lisäksi tässä maailmassa on ollut "naamiosankarivillitys", joka tosin romaanin alkaessa on jo päättymässä. Ainoastaan muutama naamiosankari on enää "aktiivinen", joka tosin sekin on lailla kiellettyä. Ainoastaan muutaman "isänmaallisen" ja hallitukselle mieluisan sankarin toiminta on sallittu. Loput entiset naamiosankarit ovat keski-ikäistyneet, lihoneet, luopuneet aatteistaan, alkoholisoituneet jne.

Maailma horjuu ydinsodan ja siten väistämättömän ydintuhon partaalla; asevarustelu on ennennäkemättömissä mittasuhteissa ja tilannetta vääristää vielä Tohtori Manhattaniksi kutsuttu superolento, joka toimii Yhdysvaltojen hallituksen laskuun.

Romaani alkaa, kun joku murhaa Koomikoksi kutsutun hallituksen naamiosankarin. Toinen, yhä aktiivinen, mutta sitäkin psykopaattisempi naamiosankari Rorschach uskoo, että joku tappaa tarkoituksella entisiä naamiosankareita. Ja siitä tarina alkaa sitten vyöryämään.

Molempia näitä romaaneja pidetään sarjakuvataiteen klassikkoina. Vartijat voitti vuonna 1987 ensimmäisenä sarjakuvana Hugo-tieteiskirjallisuuspalkinnon ja vuonna 2005 TIME valitsi sen ainoana sarjakuvana sadan parhaan nykyromaanin joukkoon. Millerin Yön Ritaria pidetään niinikään sarjakuvataiteen klassikkona, joka vaikutti vahvasti myös siihen, miten Batmania on siitä lähtien hahmona kuvattu. Siihen asti hahmoon oli pitkälti vaikuttanut 1960-luvun humoristinen Batman-sarja.

Seuraavaksi hankintalistalle täytyy varmaan asettaa Millerin Batman: Ensimmäinen vuosi. Olen lukenut myös Millerin Batman: Yön ritarin paluun (alkup. Batman: The Dark Knight Strikes Again), mutta minusta se ei enää yllä näiden kahden, Yön ritarin ja Ensimmäisen vuoden tasolle. Miller on sittemmin tuntunut kadottaneen otteensa Batmanin hahmosta, joka on muuttunut melko psykoottiseksi väkivaltahulluksi hänen teoksissaan (jota Batman toki tietyssä mielessä tietenkin myös vähän on).

Moorelta tulisi taas hankkia tai ainakin lukea V niinkuin Verikosto sekä tietenkin minulle lapsena painajaisia aiheuttanut Batman:Tappava pila.