Kirkolliset tittelit ovat joskus typeriä:
Itse en pidä termistä kesäteologi. Ensinnäkin ihan jo itserakkaista syistä. "Kesäteologi"-nimitystä voitaisiin ihan hyvin käyttää ihmisestä, joka vähän kesällä harrastuksenomaisesti lueskelee teologia. Tai ihmisestä, joka kuvittelee olevansa kovinkin hyvä teologi, mutta ei ole.
Toiseksi termi ei taida useimmille maallikoille sanoa yhtään mitään: "Kesäteologi? Mikä se sitten on?"
Olisiko se niin kauheaa, jos kesätyötä tekevien teologienkin titteli olisi yksinkertaisesti "kesätyöntekijä"? Tai jos halutaan oikein korostaa sitä teologisuutta niin vaikka sitten se muinainen "papiston apulainen" (jolla ennen viitattiin nykyisiin seurakuntapastoreihin).
Toinen on nuorisotyönohjaaja. Jotta mitä vikaa on tittelissä nuoriso-ohjaaja? Miksi se oli huono, mutta lastenohjaaja ei ollut? Nuorisotyönohjaaja kuulostaa minusta henkilöltä, joka ohjaa nuorisotyötä eli toisin sanoen toimii työntekijöiden esimiehenä. Ja sitten nuoriso-ohjaajat tekisivät töitä nuorten kanssa.
Tätä ajatusrakennelmaa vielä tukee se, että lapsityön puolella on olemassa lastenohjaajia ja sitten vielä erikseen lapsityönohjaajia, jotka toimivat lastenohjaajien esimiehinä.
Tai kyllä minä taidan sen tietää, jotta miksi juuri nuorisotyönohjaaja eikä nuoriso-ohjaaja. Kyynikko minussa olettaa, että se johtuu kolmesta kirjaimesta: AMK. Sieltä ei varmaankaan voi valmistua pelkkiä ohjaajia, ainoastaan työnohjaajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti