Vanhenin tuossa joku päivä sitten. Paljon tuli onnittelutekstareita. Kävin ostamassa itselleni kinuskikakun, jonka söin itse.
Seuraavana päivänä työkaverit muistivat nuorten illassa. Minulle laulettiin ja annettiin "makkarakakku". Siinä oli kolme grillattua makkaraa, joissa yhteen oli pistetty kynttilän virkaa toimittamaan palava tulitikku. Se tosin sammui ennen aikojaan, koska tuhisin onnessani, kun minulle laulettiin, enkä ehtinyt toivoa. Tosin yksi toiveeni toteutui, minulle tuotiin Cokista, kun sitä vienosti pyysin. Ja sinappiakin annettiin.
Yksi rippileiri on takana ja toinen on edessä. Kesä hurahtaa ohi ennen kuin huomaankaan ja kohta olen taas Helsingissä haalarit päällä. Tässä kesässä on muutoksen tuntua. Moni niistä nuorista, joiden kanssa olen täällä nyt jo kolmatta vuotta, on siirtymässä uusiin kuvioihin opiskelujen myötä. Se on samalla jännittävää aikaa, mutta samalla haikeaa. Muistelin erään nuoren kanssa ensitapaamistamme. Hän oli tulossa isoseksi leirilleni ja minä kävin esittäytymässä. Ulkona oli hellettä ja minulla oli musta puku päällä, koska olin tulossa jostain tilaisuudesta. Nyt hän lähtee syksyllä yliopistoon (siis nuori, ei se puku). Ja valmistuu luultavasti tohtoriksi ennen kuin minä maisteriksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti