Kortteeripaikan piha on perinteisesti ollut mitä mielenkiintoisimman faunan näyttämönä. Ensimmäisenä kesänä pihaa piti päämajaanaan Ensio-fasaani, jonka laulunluritukset neljältä aamuyöstä toivat ikään kuin luonnon omaan makuuhuoneeseen asti.
Seuraavana vuonna pihalla pomppi rusakoita melkein sisälle asti, koska Ensio oli ilmeisesti löytänyt itselleen vaimokkeen. Tai sitten se oli syöty. Ja näinpä silloin pihalla ihka aidon siilinkin, joka ei pitänyt vedestä, vaikka sitä sille tarjottiin.
Tänä vuonna niin Ensio kuin rusakotkit ovat käyneet näyttäytymässä, mutta uusiakin tulokkaita on. Sanon niitä tirreiksi. Tirrit ovat hyvin uteliaita minun suhteeni, mutta ilmeisen huonomuistisia, koska minulta on samanpäivän aikana kysytty nimeä jo monta kertaa. Synnynnäisiä vartijoita siis. Aina kun menen pihalle, kaksi valpasta silmäparia seuraa liikkeitäni ja jos istahdan pihakeinuun, tirrit ilmestyvät myös pian pihalle ja valtaavat keinut itselleen heti kun olen poistunut. Kortteerin perusluonteesta johtuvaa monimutkaista sisääntuloprosessiani on jo myös ehditty ihmetellä ja kysellä mitä teen heidän kerhossaan.
Mutta vaikuttaisi siltä, että tulen toimeen näidenkin naapureiden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti