Kortteeripaikassani on monia mielenkiintoisia, suorastaan persoonallisia piirteitä. Eläinfauna, joka on saanut täydennystä lapsista, kaksi suihkua joista kumpikaan ei toimi, valtaisasti vessoja, itsekseen sulkeutuvat ovet, vuotavat vesihanat ja yömyöhään kurisevat ja pulputtavat putket luovat tunnelman, jota voisi kaiketi kutsua persoonalliseksi.
Yksi mielenkiintoisista piirteistä on pieni toimisto, jolle olen antanut nimen Karin hyytävä huone. Kerrotaan, että vuosia sitten siellä työskenteli eräs Kari. Ja sen kyllä huomasi, kun toimistossa kävi. Siellä oli pöytä, kirjahyllyjä, jotka notkuivat kirjoja, asiapapereita, suttupapereita, kyniä, valokuvia erilaisista retkistä. Siis ihan tavallinen pikkuruinen toimisto. Pöydällä oli jotain papereita ja kynä ikään kuin odottamassa lounaalle lähtenyttä työnpuurtajaa takaisin töihin.
Paitsi että yhtenä päivänä Kari lähti eikä koskaan enää palannut. Ja se tapahtui vuosia sitten. Ja kaikki nuo vuodet kynä ja paperit odottivat uskollisesti kadonnutta omistajaansa palaavaksi. Kaikki on kuin suoraan jostain kauhuelokuvan alkukohtauksesta.
Tarina olisi tosin hyytävämpi, jos se ei olisi ollut Kari itse joka minut sinne ensimmäisen kerran vei ja toimistonsa esitteli. Ei vain ollut saanut aikaiseksi korjata tavaroitaan, vaikka toimipiste oli vaihtunut.
Tänä vuonna tosin petyin, koska kortteeripaikan muut käyttäjät olivat sitten vissiin kyllästyneet ja tehneet Karin toimistosta lopultakin sen varaston, miksi se on vuosien saatossa hitaasti ollut muuttumassa. Mutta ilokseni löysin yhä joitain vanhoja esineitä niiltä ammoisilta ajoilta. Se oli kuin olisi tavannut vanhan tutun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti