Yksi suosikkiblogeistani on vaikenemassa, koska sen kirjoittaja on siirtymässä tehtäviin, jossa kokee että blogin pitäminen riittävän anonymiteetin säilyttäen ei onnistu.
Blogin kirjoitukset ovat synnyttäneet mielenkiintoisia reaktioita joissain toisissa saman ammatin edustajissa. Blogi haluttaisiin vaientaa, koska "näistä asioista ei saa puhua". Halutaan siis pitää sisäpiirin asiat sisäpiirin asioina. Tämä siitäkin huolimatta, että blogissa ei ole paljastettu mitään sellaista, jota mielestäni ei pitäisi paljastaa. Henkilöt, niin työkaverit kuin asiakkaatkaan, tai työpaikkakaan, eivät ole tunnistettavissa. Mutta kun asioita ei vain saisi kertoa, ei positiivisia eikä varsinkaan negatiivisia, eikä ainakaan julkisesti, "siviileille". Ilmiö, jossa halutaan vaan eristäytyä kaikista muista ja kätkeytyä vain jonkinlaisen salamyhkäisyyden kaapuun, on mielestäni huolestuttavakin.
Samanaikaisesti ilmiö on myös huvittava, varsinkin kun ne "salaisuudet", joita niin raivokkaasti suojellaan, ovat kaikkea muuta kuin "salaisia" ja suurin osa niistä selviää hetkessä, kunhan vain pitää silmät ja korvat auki, lukee alan kirjallisuutta ja osaa yhdistellä asioita päässään.
Blogin kommenteissa käyty keskustelu muistuttaa erästä keskustelufoorumia, jossa vuosia sitten keskusteltiin alalle tulleista uusista koodeista. Osa kirjoittajista paheksui jyrkästi sitä, miten koodeista keskusteltiin julkisesti avoimella palstalla, jossa "muutkin" voisivat niistä lukea. Pohdittiinpa jopa sitä oliko koodeista puhuminen salassapitovelvollisuuden rikkomista. Samanaikaisesti minulla oli ihan sattumalta lainassa yleisestä kirjastosta lainattu alaan liittyvä teos, jossa oli lueteltu kaikki uudet koodit merkityksineen. Eli se siitä "salassapitovelvollisuudesta".
Mietin silloin ja mietin nyt blogin kirjoittelua seurattuani, että voisiko tällaisessa sisäpiiriasioiden vahtimisessa olla kyseessä vain jonkinlainen itsensä tärkeäksi tekemisen muoto?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti