Katolinen kirkko määritteli ahneuden kuolemansynnin tilaksi, jossa ihminen haluaa omistaa vain omistamisen vuoksi. Omaisuuden haluaminen tai kerääminen tarpeeseen ei ollut kirkon mukaan ahneutta, mutta ahneuden syntiin syyllistyi se, jonka omaisuuden himoitseminen ylitti kaiken tarpeen. Erityisesti jos omaisuutta hankittiin toisten ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella.
Ahneus on siis modernin ajan perussynti. Voiton tavoittelu ja halu kuulla kassakoneiden kilinä ovat ahneutta. Joukkoirtisanomiset voiton saamiseksi ovat syyllistymistä ahneuden kuolemansyntiin.
Kirkko piti ahneutta myös epäjumalanpalvonnan muotona. Ahne palvoo maallista mammonaa eikä Jumalaa ja asettaa mammonan lähimmäisensä edelle. Samalla hän nostaa oman itsensä kaiken keskipisteeksi ja omien tarpeiden tyydyttäminen on tärkein asia maailmassa.
Mitäpä tuohon oikein muuta sanoisi kuin että hyveenähän tuota ja toista ahneuteen liittyvää kuolemansyntiä eli himoa jo nykyisessä maailmassa monesti pidetään.
Tosin ahneuteen syntinä liittyy erityisesti myös se puoli, että se on helpompi nähdä muissa kuin itsessä. On helppoa arvostella suurosakkeenomistajaa, koska itse ei ole osakkeenomistaja. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö rakenteellista tai asenteellista ahneutta saisi arvostella. En usko, että Jeesuksen kehotus "Se joka synnitön on, heittäköön ensimmäisen kiven", tarkoittaisi sitä, että emme saisi sanoa syntiä synniksi. Se on kuitenkin kehotus muistaa myös oma pahuus, oma syntisyys. Ihmisen perussynti on heijastaa itsestään ne puolet, joista ei pidä, toisiin ja kohdella näitä sitten aggressiivisesti, jopa tuhoamaan pyrkien. Esimerkiksi monien äärimmäisen aggressiivisten homovihaajien taustamotiiveiksi on monesti paljastunut omat, torjutut homoseksuaaliset piirteet. Ahneuskin on helpompi nähdä vain toisissa, mutta ei itsessä.
Niin noloa kuin se onkin myöntää, minun on tunnustettava olevani limpsariippuvainen. Aiemmin olin cokis-riippuvainen, mutta sittemmin olen laajentanut addiktiotani myös muihin hiilihapollisiin sokerijuomiin. Porttiteoria on siis toiminut kohdallani. Myös siten, että juomani määrät ovat kasvaneet. Aiemmin join puolen litran pullon muutaman kerran viikossa, sitten aloin juomaan useammin ja isompia määriä ja pian minun oli saatava limpsa-annokseni päivittäin.
Riippuvuuteni aloitti ahneus eli halu saada itselle enemmän. Kun muutin omaan asuntoon (vuosia sitten) koin yhtäkkisen ahaa-elämyksen. Tajusin, että sen mitä kaupasta ostan, myös itse syön ja juon. Herttinen sentään!Siis erilaiset herkutkin. Kaikki olikin minun. Ja vain minun. Sain syödä ja juoda yksin kaiken mitä keksisin kaupasta tuoda. Ja minähän toin.
Siten ahneus on siis itse asiassa monen muun synnin alku. Se on läheisessä kytköksessä ainakin vatsanpalvontaan ja myös himoon (josta lisää joskus myöhemmin). Ahneus myös helposti johtaa ylpeyteen, kateuteen ja vihaan. Se on siis monen muun synnin äiti, miksi mammonantavoitteluun on kristinuskossa suhtauduttu usein kriittisesti (vaikka valitettavasti kirkkojen toimet ovatkin olleet monesti täysin päinvastaisia)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti