Joskus minulla on paha tapa jättää tavarat siihen, mihin ne satun kädestäni laskemaan.
Sain työpaikallani kahviota pitävältä mieheltä ilmaiseksi ison pussillisen hillomunkkeja kotiin vietäväksi. Iloisesti pompsahdellen menin sitten kotiin, mutta koska kello oli jo niin paljon päätin ettei nyt ole munkkikahvien aika, vaan nyt mennään nukkumaan. Muovipussin, jonka sisällä oli toinen pussi, jossa munkit olivat, laskin lattialle aikeenani siirtää ne myöhemmin kaappiin. No enpä sitten muistanut siirtää. Sen sijaan pussin päälle putosi sänkyni päiväpeite.
Myöhemmin tallustelin lattialla lojuneen päiväpeiton yli onnellisena kuin mikäkin, kun huomasin että jalkani alla oli jokin tavallista pehmeämpi möykky. Sen sijaan että olisin siirtänyt peitteen ja tarkistanut, että mitäs pehmoista siellä on, taisin vähän hypähdellä pehmoisen päällä saadakseni möykyn littanaksi (etten vain kompastuisi) ja jatkoin matkaani. Kunnes muistin lattialla siirtoa odottavat hillomunkit. Kävin pahinta peläten nostamassa päiväpeittoa ja...
tarinan lopun kukin voikin sitten päätellä itse.
2 kommenttia:
Söitkö sä sit pannukakkuja, joissa on hillo enimmäkseen sisäänleivottuna? ;-)
Voi kun olisikin käynyt niin hyvin :-) Nyt munkit olivat ikään kuin räjähtäneet eikä hillokaan enää ollut niiden sisällä. Kaikkialla muualla kyllä.
Lähetä kommentti