maanantai 5. maaliskuuta 2012

Police Women of Maricopa County

Ameriikoissa tehdään paljon reality-sarjoja ja paljon myös poliisi-reality-sarjoja. Ensimmäinen sellainen (kenties myös ensimmäinen tosi-tv-ohjelma) on tv-kanava Foxilla vuodesta 1989 asti pyörinyt Cops. Siinä kameraryhmä hyppää poliisipartion kyytiin ja seuraa partion seikkailuja vuoron aikana. Tätä ideaa on sitten kopioitu ohjelmasta toiseen (Suomessakin, Poliisi-tv:n Poliisin matkassa-osiosta aina Lainvalvojiin ja Poliiseihin).

Hyvääkin ideaa pitää aina välillä päivittää, jotta löytyisi se uusi menestysresepti. Yksi tällainen päivitysviritelmä on TLC kanavan Mall Cops, joka nimestään huolimatta kertoo erään kauppakeskuksen vartijoista. Mutta yrityksistäni huolimatta en ole löytänyt jaksoja netistä, ainoastaan pätkiä ja arvosteluja (jotka kyllä kaikki kertovat, että sarja ei ole vaivan arvoinen). Mutta jonkinlainen masokismi ja uteliaisuus nyt vain ajaa eteenpäin.

Sen sijaan löysin erään toisen sarjan, jota niin ikään on esitetty TLC:llä. Police Women of Maricopa County noudattaa Cops-sarjan perusideaa, eli kameraryhmä seuraa poliisipartiota, mutta päivitys on nyt siinä, että kaikki seurattavat poliisit ovat naisia. Police Women of Maricopa County on sarjan toinen tuotantokausi ja se seuraa Arizonan osavaltiossa sijaitsevan Maricopan piirikunnan sheriffinviraston naispoliiseja/apulaissheriffejä.

Maricopan piirikunnan sheriffinvirasto on itsekin mielenkiintoinen luku amerikkalaisessa poliisi-, rikos- ja rangaistuspolitiikassa. Sen johdossa on sheriffi Joe Arpaio, joka kaikkien piirikuntien sheriffien tapaan on vaaleilla virkaansa valittu virkamies. Arpaio on ottanut käyttöön piirikunnassaan yhden Mustanaamion Viidakon sananlaskuista: hän on "kova koville". Hän kutsuu itseään ylpeästi "Amerikan kovimmaksi sheriffksi " ja on tehnyt siitä yhden vaaliaseistaan, jonka avulla Arpaio on pysynyt sheriffinä vuodesta 1992 lähtien. Samalla hän ja hänen johtamansa laitos ovat saaneet niskoilleen useita syytöksiä ja myös tuomioita oikeusistuimilta vankien ja pidätettyjen julmasta ja epäeettisestä kohtelusta, vankilan huonosta kunnosta, liiallisesta voimankäytöstä, ihmisoikeusrikoksista ja rasismista.

Arpaion visioita on esitelty myös Suomen televisiossa: niihin kuuluu mm. piirikunnan vankilan jatkoksi tehty "telttakaupunki", jossa vangit majoitetaan armeijalta ostettuihin ylijäämätelttoihin. Telttojen lämpötila voi kesäisin nousta 65 asteeseen, minkä vuoksi telttoihin tuodaan kesäisin tuulettimia. Arpaio on itse kutsunut visiotaan "keskitysleiriksi". Lisäksi hänen aloitteestaan Maricopan piirikunnassa toimii "kahlejengi", jossa vangit viedään niin kuin "wanhaan hywään aikaan" kitkemään rikkaruohoja ihmisten ilmoille kytkettyinä toisiinsa jalkakahleilla. Ruokaa piirikunnan vankilassa tarjotaan kaksi kertaa päivässä ja mahdollisimman huonolaatuista, jopa pilaantunutta.Ihan siis tarkoituksella.

Piiirikunnan vankilalle (County Jail) ei ole oikein vastinetta Suomessa. Se on eräänlainen putkan/poliisivankilan/tutkintavankilan/vankilan yhdistelmä, jonne tuodaan niin juopumuksen kuin järjestyshäiriöiden takia kiinniotetut ihmiset, vakavimmista rikoksista epäillyt, oikeudenistuntoa odottavat ja vähäisistä rikoksista lyhyitä tuomioita saaneita vankeja.Eli vankilassa on paljon myös vielä tuomiota odottavia, myös niitä, jotka todetaan lopulta syyttömiksi.

Mutta takaisin aiheeseen, eli Maricopan piirikunnan naispoliiseista tehtyyn sarjaan: täytyy sanoa, että uhoa ja leuanlouskutusta riitti ainakin ensimmäisessä jaksossa vaikka muille jakaa. Testosteronin käryinen "machismo" löyhkäsi kaikista sarjan "päähenkilöistä" eli niistä poliiseista, joita kamera seuraa sarjan ajan. Ja kaikki olivat tosiaan naisia.

Ehkä se on Maricopan sheriffinviraston normaalia käytöstä, ehkä näiden naisten omia ominaisuuksia, kenties kameroiden mukanaan tuomaa pullistelua... Mene ja tiedä, mutta myötähäpeää sitä tunsi sitä katsellessaan ja kuunnellessaan.

Kuulimme mm. tämän helmen, jossa apulaissheriffi Kelly Bocardo selittää toimintatapojaan: "I have the attitude that I will definitely give you an ass-beating if you need one". Tässä jaksossa emme päässeet vielä näkemään pieksäjäisiä, mutta Bocardo pääsi vetämään esiin ampuma-aseensa uhatessaan sillä n. 80-vuotiasta mummelia, jonka muutaman kuukauden vanhaa lapsenlasta apulaissheriffit ja lastensuojeluviranomaiset olivat tulleet hakemaan, koska lapsen isä oli tuomittu seksuaalirikollinen. 

Jonkun ajan päästä Bocardo seuraa sivusta, miten vankilan luottovangit pesevät hänen partioautoaan pukeutuneena mustavalkoraitaisiin vanginvaatteisiinsa ja vaaleanpunaisiin alusvaatteisiin, mikä on yksi Arpaion visioista. Bocardo selittää värin tarkoituksen kommentoidessaan: "it makes them feel like less of a man." Millainenkohan meteli olisi syntynyt, jos tuonkaltaisen kommentin olisi laukonut mies naisvangeista?

Ja sitten mennäänkin seuraamaan kovan luokan pidätystä, jossa etsivä Deb Moyer ja kuusi muuta poliisia piirittävät aseet heiluen talon, huutavat ja karjuvat ja kliks-klaks, mies on raudoissa. Pidätyksen ja koko operaation syy: mies ei ole maksanut elatusmaksujaan. Väärin hänen puoleltaan, mutta todellakin koko tuon operaation arvoista?


Joko virastolla ei ole ollut mitään näytettävää kameroille ja siksi on pitänyt järjestää vähän "toimintaa" kameroille tai sitten tämänkaltainen "ylireagointi" on viraston normaalia toimintaa. Kenties vähän ensimmäistä, mutta ilmeisesti vähän myös jälkimmäistä. Tuskinpa Maricopan sheriffinviraston maine ihan tyhjästä on syntynyt, todistaahan siitä jaksossa cameon tekevä sheriffi Arpaio itsekin, joka julistaa ehdistötilaisuudessa:  "you come into Maricopa County, you will be arrested, so I advise you go somewhere else."

Heti alkoi kiinnostaa turistimatka Maricopaan, vai mitä?

Ei kommentteja: