lauantai 31. maaliskuuta 2012

Syömässä

Kävin hienostoravintolassa syömässä. Mielenkiintoinen kokemus. Noissa ravintoloissa selvästi on tarkoitus, että sinne tullaan porukalla, istutaan iltaa ja jutellaan, ruoka tulee siinä sitten jossain vaiheessa jne... Kun menet sinne yksin, olo tulee aika yksinäiseksi ja aika kuluu hitaasti. Onneksi on kännykkä, siinä matopeli ja pöytään tuodaan leipää.

Henkilökunta oli ystävällistä, mutta liiankin huolehtivaista minun makuuni. Kun kävivät pari-kolmekin kertaa varmistamassa että minulla on kaikki hyvin ja kivaa - ja joka kerralla olin onnistunut sullomaan posket täyteen leipää tai ruokaa ja siinä sitten nyökyttelin tai mutisin suu täynnä että kivaa on. Se oli hieman kiusallista. Olisi tehnyt mieli sanoa, että minulle riittäisi kun vain toisitte sen ruoan pöytään ettekä huutaisi minulle, niin olisin onnellinen pikku leiriläinen.

Tippaamiskulttuuri... Kun muutin maalta kaupunkiin, olin kova tippaamaan, koska ajattelin että niin täytyy tehdä. Tippasin ihan sellaisissa "lähes" pikaruokapaikan tasoisissakin paikoissa ja sain aika yllättyneitä katseita henkilökunnalta. Sitten lopetin tippaamisen.

Mutta nyt tuli jotenkin sellainen olo, että olisi pitänyt tipata.

Kuuluuko se kulttuuriin täällä, rikoinko jotain ravintolasääntöä?

Ei kommentteja: