Työskentely vartijana on tarkoittanut minulle myös tietynlaisen viattomuuden/sinisilmäisyyden päättymistä. Esimerkki:
Tässä päivänä muutaman tallustelin Helsingissä, kun luokseni tuli nainen, joka lausui seuraavat vuorosanat: "Anteeksi, herra, voisitteko lainata minulle sen verran puhelinta, että voin soittaa rakkaalle ystävälleni, josta olen eksynyt?"
Ennen olisin kenties halunnut auttaa tai kokenut sen velvollisuudekseni, en olisi kehdannut kieltäytyä tai olisin halunnut tuottaa lähimmäiselle iloa, vaikka tämä hieman humaltuneelta tuntuikin. Koska eihän yksi puhelu nyt paljoa maksa, pieni summa isosta ilosta ja maailma olisi ollut vähän parempi paikka.
Nyt kuitenkin bongasin että nainen oli ilmiselvästi narkomaani (huumeiden käyttö jättää selvät merkit ihmisen kasvoihin ja ääneen, jos tietää mitä etsiä) ja myös aineissa. Huomasin myös lähistöllä "hengaavat" kaksi miestä. Mietin kyynisesti, että mahtoiko "rakasta ystävää" olla olemassakaan. Mietin paranoidisena, että mikä mahtoi olla puhelimen pyynnön oikea tarkoitus. Ja suvaitsemattomana mietin, että vaikka ystävä olisikin olemassa, en tahdo numeroni päätyvän yhdenkään tuntemattoman kännykkään. Joten vastasin: "Sori, akku loppu."
Naisen kasvoilla ollut hymy katosi, hän pyörähti ympäri tuhahtaen ja marssi miesten luo. "Vittu, että nuo suomalaiset on sitten tyhmiä!" nainen ärähti heille niin kovaa että varmasti kuulisin. Minä jatkoin matkaani pieni hymy huulillani. Ja puhelin pysyi taskussa.
Mitä olisi voinut tapahtua? Nainen olisi vienyt puhelimeni ja mukana olleet miehet olisivat pitäneet huolen siitä, että en yrittäisi ottaa omaani takaisin (näin on tapahtunut muille). Tai sitten puhelinta pyydettiin, jotta nähtäisiin minkälainen se on ja missä se on, eli olisiko aihetta taskuvarkaudelle tai ryöstölle (näinkin on tapahtunut muille). Tai puhelimella olisi soitettu, saisin sen takaisin ja vasta laskun tullessa huomaisin, että puhelimellani on tilattu pizzat koko porukalle tai hommattu pikavippi (näinkin on tapahtunut muille). Tai olisin myöhemmin illalla ja yöllä saanut nauttia erinäisistä puheluista, nyt kun numeroni olisi lähtenyt "maailmalle".
Tai sitten nainen olisi oikeasti soittanut ystävälleen ja olisin tehnyt jostain ihmisestä onnellisen. Ja miehetkin olivat paikalla vain sattumalta, ohikulku matkalla, vailla rikollisia aikeita.
Kaiken kaikkiaan maailma on alkanut vaikuttaa aika kavalalle paikalle. Enkä ole ihan varma siitä, että onko se hyvä vai huono asia.
Tässä päivänä muutaman tallustelin Helsingissä, kun luokseni tuli nainen, joka lausui seuraavat vuorosanat: "Anteeksi, herra, voisitteko lainata minulle sen verran puhelinta, että voin soittaa rakkaalle ystävälleni, josta olen eksynyt?"
Ennen olisin kenties halunnut auttaa tai kokenut sen velvollisuudekseni, en olisi kehdannut kieltäytyä tai olisin halunnut tuottaa lähimmäiselle iloa, vaikka tämä hieman humaltuneelta tuntuikin. Koska eihän yksi puhelu nyt paljoa maksa, pieni summa isosta ilosta ja maailma olisi ollut vähän parempi paikka.
Nyt kuitenkin bongasin että nainen oli ilmiselvästi narkomaani (huumeiden käyttö jättää selvät merkit ihmisen kasvoihin ja ääneen, jos tietää mitä etsiä) ja myös aineissa. Huomasin myös lähistöllä "hengaavat" kaksi miestä. Mietin kyynisesti, että mahtoiko "rakasta ystävää" olla olemassakaan. Mietin paranoidisena, että mikä mahtoi olla puhelimen pyynnön oikea tarkoitus. Ja suvaitsemattomana mietin, että vaikka ystävä olisikin olemassa, en tahdo numeroni päätyvän yhdenkään tuntemattoman kännykkään. Joten vastasin: "Sori, akku loppu."
Naisen kasvoilla ollut hymy katosi, hän pyörähti ympäri tuhahtaen ja marssi miesten luo. "Vittu, että nuo suomalaiset on sitten tyhmiä!" nainen ärähti heille niin kovaa että varmasti kuulisin. Minä jatkoin matkaani pieni hymy huulillani. Ja puhelin pysyi taskussa.
Mitä olisi voinut tapahtua? Nainen olisi vienyt puhelimeni ja mukana olleet miehet olisivat pitäneet huolen siitä, että en yrittäisi ottaa omaani takaisin (näin on tapahtunut muille). Tai sitten puhelinta pyydettiin, jotta nähtäisiin minkälainen se on ja missä se on, eli olisiko aihetta taskuvarkaudelle tai ryöstölle (näinkin on tapahtunut muille). Tai puhelimella olisi soitettu, saisin sen takaisin ja vasta laskun tullessa huomaisin, että puhelimellani on tilattu pizzat koko porukalle tai hommattu pikavippi (näinkin on tapahtunut muille). Tai olisin myöhemmin illalla ja yöllä saanut nauttia erinäisistä puheluista, nyt kun numeroni olisi lähtenyt "maailmalle".
Tai sitten nainen olisi oikeasti soittanut ystävälleen ja olisin tehnyt jostain ihmisestä onnellisen. Ja miehetkin olivat paikalla vain sattumalta, ohikulku matkalla, vailla rikollisia aikeita.
Kaiken kaikkiaan maailma on alkanut vaikuttaa aika kavalalle paikalle. Enkä ole ihan varma siitä, että onko se hyvä vai huono asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti