Sanaleikit

Muinaisessa Suomessa oli kuulemma sanoja, joilla oli maagisia voimia. Niitä ei saanut lausua ilman vakaviakin seurauksia. Niinpä käytettiin erilaisia kiertoilmaisuja, esimerkiksi karhua kutsuttiin otsoksi (näin ainakin jos uskomme uskontotieteilijöitä ja miksemme uskoisi).

Moni uskoo, että ne ajat ovat menneet, mutta väärässä ovat!

Sanojen mahtiin pystyy tutustumaan ala-asteilla ja yläasteilla. Missä väärä sana voi leimata sinut "ikuisiksi ajoiksi", muiden pilkan kohteeksi. Stressaavampaa aikaa kuin varhaismurrosikä saa tosiaan hakea, kun sanojakin piti vahtia ja miettiä kahteen kertaan, ehkä kolmannenkin, ettei niillä nyt vain ole mitään sivumerkityksiä.

"Muna" nyt on ilmeinen. Sitä ei pitänyt ääneen lausuman, ellei muistanut täsmennystä kananmuna. Biologiantunnilla nukkuneet saattoivat tosin silloinkin hihitellä.

Kaikki pano-sanat olivat.... noh pannassa. Jos sanoit: "Panin sen sinne", niin voi sitä naurua ja merkitseviä kysymyksiä: "Ai panit?" Paino viimeisellä sanalla. Oikea muoto oli tietenkin "Laitoin sen sinne."

Sitten oli näitä sanoja, joilla ei ollut yleiskielessä mitään kaksoismerkityksiä, mutta koulukulttuuri oli kehittänyt niille sellaiset. Valtteri kertoi, että heidän koulussaan ei saanut puhua tukasta. Jos halusi kertoa niistä karvoista, joita useimmilla meistä kasvaa päälaella, piti aina puhua hiuksista. Tukka tarkoitti jotain muuta.

Minun koulussani ei saanut puhua keilaamisesta. Oltiin nimittäin luettu kieliä ja hoksattu että "kei" ja "gay" kuulostavat lausuttuina aika samanlaisilta. Se, että toisen perään liitettiin pääte "-laaminen" ei auttanut asiaa. Ei ollut mitenkään mahdollista kertoa käyneesi viikonloppuna keilaamassa, sillä koulukieli ei kehittänyt mitään kiertoilmaisua urheilumuodolle, jossa kieritetään raskasta palloa rataa pitkin tarkoituksena kaataa esineitä, joiden nimi oli keila.

Ja sitten kun meidän koulu järjesti urheilupäivänä retken mm. keilahalliin, niin silloin vasta vaikeaa olikin. Kun reissun jälkeen saatettiin koska tahansa tulla kysymään "Piditkö keilaamisesta?" Ja jos et hoksannut sitä pientä hymyä kysyjän kasvoilla ja menit sanomaan, että "joo, oli se kivaa", niin aijaijai....

Ja sitten oli myös sellaisia pukeutumissääntöjä. Esimerkiksi poikien oli oltava tarkkana korvakorujen kanssa. Koska yleisessä tiedossa oli, että korvakoru väärässä korvassa tarkoitti, että olit homo. Se, että kumpi korva sitten oli kyseessä, vaihteli. Joskus myös se, että korvakorut oli molemmissa korvissa, kertoi että olit homo.

Vaikeaa aikaa oli se nuoruus.