Sokrateen kerrotaan harrastaneen sellaista, että hän kyseli ihmisten mielipiteitä eri asioihin. Jossain vaiheessa Sokrates teki sen havainnon, että ihmiset sanoivat yhtä asiaa vakaasti ja hetken päästä yhtä vakailla äänenpainoilla jotain, joka oli täydessä ristiriidassa aiemman lausunnon kanssa.
Minunkin kilvoitteluni on pahasti kesken. Mietin tuota aiempaa blogimerkintää ja totesin, että olen sortunut siinä asiaan, mikä myös ärsyttää minua: eli ajattelumalliin, jossa huonoa asiaa ei saisi mukamas arvostella, koska meilläkin on huonosti. Mikä tietysti on sinällään aika kestämätön ajatuskulku, koska sen avulla voidaan oikeuttaa ties mitkä hirveydet. Koiran epäasiallinen lopetus ei muutu asialliseksi vain koska meilläkin tehdään virheitä.
Mea culpa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti