Sain puhelinsoiton. Soittaja, tarkemmin sanottuna työnantaja, kysyi minulta haluaisinko muuttaa työkuvaani. Työaika pitenisi ja tehtävät muuttuisivat, suostuisinko?
Päänuppini sanoi minulle, ettei kannata suostua. Kyseinen työmuoto ei suuremmin minua kiinnosta ja pidentynyt työaika, vaikka nostaisikin palkkaa, ei sopisi kunnolla muuhun aikatauluun, erityisesti opiskeluihin. Sano siis ei, neuvoi järki.
Mitä teki suuvärkki? Oikein Homer Simpsonmaiseen tyyliin kuulin sen sanovan luuriin "kyllä". Koska en tahtonut pahoittaa pomon mieltä, suostuin työhön, jota en tahdo tehdä.
Miksi sitä ei osaa pitää puoliaan, miksi sitä suostuu kiltteyttään töihin, joita ei halua? Miksi sitä pitääkin olla vässykkä?
1 kommentti:
Niinpä, huokaa täällä toinen samanmoinen..
Lähetä kommentti