Tuntuu, että olisi niin paljon sanottavaa, niin paljon kirjoitettavaa. Mielenterveyshuollon tilasta, hyvinvointiyhteiskunnasta, yleisestä turvallisuudesta ja turvattomuuden tunteista, aselaeista, väkivaltaviihteestä, internetistä, tästä nykyajan julkkiskulttuurista, jonka kieroutumisen seuraukset ovat nähtävillä nyt ja tulevaisuudessa, kun eri koulut tulevat saamaan uhkauksia, kun julkisuutta haluavat ihmiset luovat kauhua lähiympäristöönsä Jokelan koulusurmien jälkimaininkien mallin mukaisesti.
Tunnen oloni lähes yhdenaikaisesti ahdistuneeksi, järkyttyneeksi, surulliseksi, vihaiseksi. Tuntuu, että joku pitää saada vastuuseen. Samalla pelkään "noitavainoa". Joku siteerasi kadulla puhelimessa jollekin tutulleen Linkolaa. Nettipalstojen misantroopit saavat raivon tunteet pintaan.
On kenties parempi olla sanomatta mitään muuta kuin syvimmät osanottoni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti