Nyt on tuossa pöydällä odottamassa lukuvuoroaan Alan Mooren V niin kuin Verikosto (alkup. V for Vendetta ). Sitä tässä nyt aletaan piakkoin käymään läpi.
Mutta mitä muuta luettavien listalta löytyy kuin uusimpia kiinnostuksen kohteitani eli sarjakuvia? No, fantasia on aina kova juttu (ja fantasiaahan myös supersankarisarjakuvat ovat). Hyvää ja mielenkiintoista fantasiaa on aina aikaa lukea.
Esimerkiksi Scott Lynchin Locke Lamoran valheet oli hauska ja mielenkiintoinen fantasiaromaani; ei sitä perinteistä tolkienilaisuutta (missä toki siinäkään ei ole mitään vikaa).
Thomas Harrisin Nuori Hannibal tulisi lukea ihan vain mielenkiinnosta, vaikka tarina ei ainakaan elokuvaversiona kehuja kerännytkään. Näkeepähän ainakin sitten sen, miten voi onnistua "pilaamaan" mielenkiintoisen aiheen/henkilöhahmon.
Vasili Grossmannin Elämä ja kohtalo tulisi lukea ihan yleissivystyksen takia.
"Kevyempää" päätä edustavat Terry Pratchettin romaanit. Tosiasiassahan Pratchettin romaanit eivät välttämättä ole lainkaan kevyitä, vaan esittävät hyvinkin painavia ajatuksia ollen samalla yksinkertaisesti hauskaa luettavaa. Nyt on lukuvuorossa Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät, jonka kirjasto oli jostain syystä luokitellut lastenkirjaksi, vaikka ihan perinteistä Kiekkomaailmaa tarina tuntuu olevan. Kenties puhuva kissa ja rottalauma kevyine pispanointijoukkueineen oli luokittelijan mielestä liian lapsellinen aihe?
Uusintalukemistona on Pratchettin Tiffany Särkysestä ja Vapaista pikkumiehistä ("Jesses! Kohta saat maistaa saapasta!") kertovan sarjan toinen osa Tähtihattu.
Siinä nyt osa lukuvuoroaan odottavista kirjoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti