Iltalehti pohtii pääkirjoituksessaan (3.5) miten vaikeaa perheillä tulee olemaan nyt kun heidän pitää selvittää tuleeko ristiäisiin pappi vai valepappi. Valepapilla viitataan Missionsprovetin pappeihin.
Vaikken itse ole Missionsprovetin kannattaja, mielestäni nimitys valepappi on äärimmäisen loukkaava. Vastaavaa retoriikkaa esiintyy myös 1500-luvun kiistakirjoituksissa. Luther-säätiön papit eivät ole valepappeja. He ovat pappeja, jotka eivät ole Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappeja. Se ei tee heidän pappeudestaan valheellista. Tosin eipä tämä ole ensimmäinen kerta, kun Iltalehdessä on keksitty uusia kirkollisia titteleitä. Mieleeni on ikuisesti syöpynyt iso otsikko ratista kärähtäneestä kirkkopomosta. Lehden lukeminen paljasti, että kirkkopomo on yhtä kuin kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja. Taisi olla liian pitkä titteli lööppiin...
Toisekseen, keskiverrolle suomalaiselle tapakristitylle tuskin tulee minkäänlaisia ongelmia "valepappien" ja "oikeiden" pappien erottamisessa toisiinsa. Luther-säätiön papin saaminen ristiäisiin kun edellyttää jonkinnäköistä aktiivisuutta siihen suuntaan, he kun eivät ole minkään seurakunnan palveluksessa. Seurakunnasta kun tilaa papin, saa ihan "oikean" papin.
Ongelma tulee lähinnä niille vanhemmille, jotka osallistuvat Luther-säätiön toimintaan tai tuntevat jonkun Luther-säätiön papin henkilökohtaisesti. Heidän tulee sitten tietää, kuka on "valepappi". Vaikka mitään tilastotietoja asiasta ei olekaan, uskaltaisin kyllä epäillä, että useimmat vanhemmat kyllä tietävät kuka kukin on, jos vähänkään ovat säätiön toimintaan osallistuneet.
Salaliittoteoreetikko minussa epäilee, että tässä nyt jo pedataan pohjaa uusille otsikoille, missä närkästyneet vanhemmat tilittävät miten kirkkoherra torjui meidän Niko-Petterin, vaikka kastajakin oli ihka aito uskovainen pappi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti